Vappu meni ja krapula tuli , olivat avaussanani, kun pidin koulussa vapun jälkeisenä aamuna oppilaan aamuhartauden.
Rehtori sulki keskusradion ja sensaatio oli valmis. Mutta mitään ei seurannut, en opettajien puhumattakaan rehtorin taholta saanut rankaistuksia en edes moitteita, enkä ansaitsemattomia kiitoksiakaan.
Tietenkin tarkoitukseni oli olla raflaava, tulla kuulluksi ja puheen aiheeksi. Herättämisen taustalla oli viesti tekopyhyyttä vastaan. Kerroin havaintoni kirkosta, jossa tunnettu rouva heilutteli iloisesti seteli kolehtiin panneessaan ja noudatti papin käskyä: ”Iloista antajaa Jumala rakastaa”.
Vanhempani olivat kristillisiä rohkenen arvioida, vaikkei siitä puhuttu eikä kirkossa käyty. Kävin silloin tällöin omin päin jumalanpalveluksessa, josta tulin palkituksi ylioppilaskirjoituksissa, kun kahdeksan fysiikan ja kemian vastausten lisäksi vastasin kirkkohistorian kysymykseen ev.lut. kirkon jumalanpalvelus. Mutta tuossa aamuhartaudessani yritin sanoa, että ei kirkossakäynti ole ihan huono idea.
Joskus saarnatkin osuivat; nuoret papit olivat fiksuja, mutta hiljentyminen oli ehkä tärkein anti, jona aikana voi pohdiskella vaikka uskon tunnustuksen käsittämättömyyksiä Jeesuksen syntymästä ja ylösnousemuksesta. Olinkin iloisesti kun vihdoin ex piispa Rimpiläinen oli kirjoittanut uskon tunnustuksen uuteen muotoon.
No tämän vapun jälkeen oli uudelleen syntymisen aika; kansalaissodan uhrien muistomerkillä oli ilmestynyt neilikkapukeetti.
Veikkaan, että se vasempien sisarten ja veljien sinne tuoma myöhemmin vapun päivänä.
Oli ilo havaita, että Aika ja Muisto oli herättänyt muutkin punaiset.
En ole sosialidemokraattisten järjestöjen johtotehtävissä enää, mutta ruusujen laskutradition alulle panijani rohkenisin toivoa, että tapahtumaa voisi kehittää yhteiseksi.
Vasemmistolaisten järjestöjen kehityksessä ollaan siinä vaiheessa, että ei näiden uhrien muistoon vedoten kenenkään pidä perustella väkivaltaa. Päin vastoin näinä päivinä pitää entistä vahvemmin puhua inhimillisen viisauden sanomaa:
Kristinusko syntyi ristillä, armo ja lähimmäisoppi. Politiikka on monimutkaisempaa. Siinä elämän draama.