Martin Sandbu kolumnissaan osoittaa laskelmin, että Ukrainan merkittävä lisä tukeminen on hyvä business. Näin hän tiivistää:
Ajatelkaapa nyt, mitä Ukrainan voiton rahoittamatta jättäminen maksaa – strategiaa, jota olemme noudattaneet viimeiset 3,5 vuotta. Se tarkoittaa, että lännen on edelleen maksettava 100 miljardia dollaria vuodessa, mutta nyt kuulemme, että Euroopan Naton on lisättävä puolustusmenojaan kahdesta prosentista bruttokansantuotteesta 3,5 prosenttiin ja lopulta 5 prosenttiin. Jokainen yksi prosentti bruttokansantuotteesta lisää Naton puolustusmenoja eurooppalaiselle 100 miljardiin dollariin, joten se on kaksinkertainen vuotuinen rahoitus Ukrainan voiton rahoittamiseen ja Venäjän uhan kukistamiseen. Jos päädymme nostamaan Euroopan puolustusmenoja 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta, se on 750 miljardia dollaria vuosittaisia toistuvia puolustusmenoja. Olemmeko me oikeasti idiootteja? Joten voimme lisätä Ukrainan rahoitusta 50 miljardilla dollarilla vuodessa kahden vuoden ajan Venäjän kukistamiseksi, tai voimme käyttää 750 miljardia dollaria lisää vuodessa seuraavien kuinka monen vuoden ajan tahansa.
Me olemme lähes yksimielisesti nielemässä puolustuksen erilaisia prosenttilukuja, joita Trump esittää ja puolustusministerimme markkinoi.
Ja me muut nyökyttelemme isänmaan asialla kun olemme.
Mutta onko tässäkin taas kysymys sellaisesta virheellisestä arviosta, että mä itte ja me suomalaiset puolustamme lintukotoamme parhaiten kun keksitämme resurssimme vain omien voimiemme lisäämiseen.
Mielestäni Martin Sandbu osoittaa, että ajattelutapa ei ole loppuun asti harkittua.
