Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Puhe Suomen lipun päivänä

Juhannuslippu20140620

Hyvää Juhannusta ja tervetuloa Naantalin kaupungin lipunnostotilaisuutteen.

Hyviä
uutisista näkee harvoin isoja otsikoita. Mutta tällä viikolla sellainenkin ihme
tapahtui, että keskiviikkoisessa Hesarissa oli puolen sivun juttu, jona
otsikkona oli: Juhannussäästä tulee tiistaista parempi. Kaiken lisäksi
uutinen oli totta; tänään ei sada lunta eikä
rakeita. Nautitaan siitä ajatuksella, että huonomminkin voisi olla.
Huomenna  kesäpäivä seisahtaa; päivä ei
enää pitene. Meidän mielenlaadullamme synkistelemme, että ohi on. Mutta
optimistejakin on. 35. Musiikkijuhliemme moni vuotinen kantaesiintyjä
professori  Tapani Valsta, Helsingin
tuomikirkon urkuri muun ohessa, lausahti aina tässä yhteydessä, ei hätää vain
puoli vuotta ja päivä pitenee.

Tänä
vuonna on muisteltu harvinaisen paljon ja monessa yhteydessä ja monelle tavalla
tasa-vuotisia tapahtumia. Ensimmäisen maailmansota alkoi 100 vuotta sitten. 80
vuotta sitten Juhannuksesta tuli liputuspäivä, 70 vuotta sitten alkoivat toisen
maailmansodan ratkaisutaistelut Normandiassa ja Karjalan kannaksella. 60 vuotta
sitten Juhannus nimettiin Suomen lipun päiväksi. 50 vuotta sitten Naantali ja
Naantalin maaliskunta yhtyivät n. 40 vuotta sitten ruvettiin liputtamaan
juhannuksena läpi yön.  25 vuotta sitten
Berliinin muuri purettiin ja rautaesirippu laskeutui. Uusi itsenäisyyden
vapauden aikakausi alkoi monille eurooppalaisille valtiolle.

Olavi
Jokisen postikorttikokoelmasta löytyy kuvan maailmansodan syttymisen
innostuksesta Naantalin rantakioskilla. Suomen suurruhtinaskunta oli osapuolena
mielettömässä sodassa, jossa nuoret miehet menettivät henkensä itsevaltiaat
monarkit valtansa. Eurooppaan syntyi uusia kansallisvaltioita mm:ss Suomi,
Balttian maat ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto

Ei tullut Suomenkaan vapaus vaivatta. Mutta monien mutkien jälkeen saimme
iloksemme siniristilipun, joka liitti meidät Pohjoismaihin ja tasavaltaisen
perustuslain 17.7.1919 joka loi pohjan tulevalle Suomen kestävälle tielle.

Euroopan demokratiat olivat
heikkoa tekoa ja ne ajautuivat 1930-luvulla kriisien kautta kohti
totalitarismia.
Mutta Suomessa vuonna 1934 nimettiin Juhannus liputuspäiväksi. Itsestään selvää
ei juhannuksen valinta tuohon tarkoitukseen ollut. Vuonna 1926 hankkeesta
haastateltiin yhdeksää vaikutusvaltaista

suomalaista: Äänin yksi vastaan
kahdeksan lopputulokseksi tuli Juhannus. Suurin osa halusi jotain kansallisen
historian merkkipäivää, vain yksi oli Juhannuksen kannalla. Hän oli joukon
ainoa nainen kirjailija Maila Talvio,
joka perusteli ehdotustaan seuraavasti:

”Lippupäiväämme
ehkei pitäisi sitoa poliittisten tapahtumien yhteyteen,
jotta kaikki kansalaiset voisivat
sitä viettää. Ehdottaisin
juhannuspäivää,
johon liittyy enimmän valoa. Sinä päivänä ovat
siirtolaistemmekin ajatukset vanhassa
isänmaassa.”

Ja niinpä jo seuraavana vuonna
Itsenäisyyden liitto julisti:
” Tarkoituksena on koota kaikki kansalaispiirit yksimielisesti isänmaan
puolueettoman vertauskuvan siniristilipun juurelle Juhannuksena”
.

Tämä pieni symbolinen päätös oli
tärkeä tienviitta Suomen tuleville kohtaloille. Suomi joutuikin suurten diktaattorien
sodan shakkilaudalla pieneksi pelinappulaksi ja kamppailemaan henkensä edestä
itsenäisyytensä puolesta kahdessa sodassa.
Kun Euroopassa on juhlittu Normandian maihin nousun 70-vuotispäivää, niin me
omalla tavallamme väärällä puolella mutta oikeassa olleena olemme muistelleet Kannaksen
torjuntataisteluja.

Kymmenen vuotta sitten haastattelin kolmea veljensä
sodassa menettänyttä Luonnonmaan poikaa: Kysyin, missä olit ja mitä teit kun
tieto suurhyökkäyksestä tuli. Joukon vanhin Erkki Luotonen kertoi olleensa
lomalla ja istuneensa Aijaksen ravintolassa kavereiden kanssa, kun Stenroosin
Liisa tuli ja sanomaa, että radiossa oli kuulutus, että kaikki lomat on
peruutettu ja kaikkien on palattava välittömästi joukko-ostoihinsa. Eki vastasi
sanoneensa jaaha ja pyytäneensä Liisalta, että tuo tuplat.

Eki ehti rintamalle ja haavoittui torjuntataisteluissa kuten pikkuveljensä
Aarnokin. Hänen kaksi vanhempaa veljeään Reino ja Eero Talvisodassakin mukana
olleet olivat kaatuneet jatkosodassa aikaisemmin.
Erkin velipuoli Eemeli oli ehtinyt menehtyä haavoittuneena punakaartilaisena jo
kansalaissodassa vuonna 1918.

Tämä on yksi tositarina yhtenäisen Suomen lipun alla
taistelleista tavallisista suomalaista ja heidän arkipäiväisestä, mutta
tunnollisesta asenteestaan.
Erkki toimi aktiivisesti rauhan tultua demokratian puolesta. Hän osallistui
käytännön demokratiaan toimien mm:ssa Naantalin maalaiskunnan valtuuston
puheenjohtajana. Hän oli merkittävä tekijä Naantalin ja Naantalin maalaiskunnan
50 vuotta sitten tapahtuneessa yhdistymisessä. Rakentaminen oli Erkin elämän
työ; Se alkoi kirvesmiehenä ja päättyi täysin palvelleena rakennustarkastajana.
Erkki kuoli 91 vuotiaana vuonna 2012.

Mutta miltä maailma näyttää nyt: Eräs vaikutusvaltaisin läntisen maailman
ekonomisti-kolumnisti Martin Wolf kirjoitti viikko sitten Financial
Timesissa:

-Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Euroopasta tuli yhtenäinen ja vapaa. Olemme
nyt eläneet neljännes vuosisataa globaalin kapitalismin aikakautta. Mutta
tällainen kausi on poliittisen ja taloudellisen paineen alaisena yhä selvemmin.

-Jännitteitä synnyttää taloudellinen yhdentyminen ja
poliittinen kahtiajako. Edelleen integroitunut talous on akilleenkantapäämme.
Tänään Venäjä kokee itsensä altavastaajaksi kun taas Kiina on itsevarma.

Hän vetää johtopäätöksen:

-Jos on yhden opetuksen viimeisten 100 vuoden ajalta
halutaan nostaa esiin, se on, että olemme tuomittuja yhteistyöhön.
Mutta kun olemme kuitenkin edelleen heimokansoja. Yhteistyön ja
yhteentörmäyksen välinen jännite on pysyvä. Menneen vuosisadan aikana
ihmiskunta on kokenut molemmat ääripäät. Tulevan vuosisadan historia tulee
muotoutumaan hyvin samanlaisien valintojen perusteella.

Me
Suomessakin tunnemme muutoksen. Kuluneesti sanomme, että elämme entistä
tiukemmin ajan hermolla. Historia on opettanut, sikäli kuin siitä mitään
opimme, että pitää tietää oma tilansa ja antaa arvo toisillekin.
Suomi itsenäinen maa, joka on mukana Euroopan ja maailman kehittämisessä.
Suomessa vastuullinen demokratia toimii. 
Suomalaiset voivat viettää kukin omalla tavallaan keksikesän Juhannuksen
juhlaa turvallisin mielin
Suomen lippu on yhtenäisyyden, yhteistyön ja sopusoinnun symboli. Lipun
nostaminen pysäyttää hetkeksi meidät ja aikaansaa nöyrän ja kiitollisen mielen,
johon yhdistyy määrätietoisuus kohdata tulevaisuus. Lipun alla vastaanotamme
iskut kohtalon ja jaamme onnemme.

Mikko Rönnholm

Ps. Mitä Juhannuspuheesta puuttui?

Paljonkin.

Hannu Salaman Juhannustannsseista on kulunut 50 vuotta olisi sopinut ajankulun kertomukseen. Mutta ei ollut lippuun liittyvä.

Ukko Pekan sillan vihkimisestä on kulunut 80 vuotta ja sekin aasinsiltana olisi sopinut poliittisen jännityksen ja silloisen presidentin aseman vuoksi kuvaukseen taphtumista , jotka johtivat torjuntataisteluvoittoihin Mutta se olisi ollut poliittista ja kuulijoita jakavaa.

Tällä kerralla olisi voinut keskittyä Naantalin asioihin. Tapahtuman historiaan olisi sopinut puheen pitäjäksi vt. kaupunginjohtja Sipposen Kallu, joka sattumalta on myös ensimmäisen puheen pitäneen tänä vuonna edesmenneen Simeliuksen Kaitsun naapuri. 
Kaupungin väliaikaisen  johtamisen onnistuminen ja   uuden kaupunginjohtjajn Jouni Mutasen valinta olisivat olleet positiivisia asioita kerrottavaksi.
Kuntarakenne neuvottelut ovat kiinnostavassa vaiheessa. Naantalilaisia ehkä muitakin olisi kiinnostanut kuulla, miltä näyttää?

Miksi sitten näin:
Ensinnäkin , kun puhujan saaminen juhannuksena ei ole ollut helppoa, olen luvannut hoitaa tehtävää jo valtuuston varapuheenjohtajana kunnes tehtävät vaihtuvat tai muiden into lisääntyy.
Juhannus ei ole kuulunut sivistystoimemme prioriteetteihin -sehän oli ensimmäisiä säästökohteita-  . Puolestani yritän pitää traditiota hengissä.  Nykyisin se ei ole  turhauttavaa siksi, että  Jari Virran hoitaessa myös käytännön asioita  ei tarvitse jännittää niiden onnistumista.

Puheen linjavalinta oli harkittu:

Se oli mielestäni paikallaan  niin kansainväliseen kuin
kansallisen ilmapiiriin vuoksi. Puhessa oli nytkin jo pituutta ainakin
riittävästi ja siksi lisäosien mukaan ottaminen tuli mahdottomaksi.

Ylessä on ollut tänä keväänä neliosainen Seppo Hovin ja Lasse Lehtisen dokumentti: Hengen asein. Siinä on Rytiin liittyen filmin pätkä, joka on otettu Naantalin Kaivohuoneen portailta vuodelta 1943.
Dokumentti on kertomus Suomen tiestä, joka oli vaikea.

Puhe oli Suomen lipulle.

Luotosen Eki ja hänen veljestensä tarina oli side , jolla maailman menon kuvaaminen liittyi Naantaliin kertoen kuitenkin laajemmasta kansallisen eheytyksen merkityksestä.

Selittelyäkö, sitäkin, mutta myös muiston ja ajan kuvaamiseksi kirjotin nämä jälkisanat.

Sma

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi