Martin Wolf FT 19.11.2013:
Miksi tulevaisuus näyttää etanamaiselta
- Alhaiset reaalikorot ovat osoitus siitä, että rahaa suuntautuu enemmän
säästöihin kuin että etsittäisiin tuottavia tuotannollisten investointeja. - Toinen osoitus himo säästämisestä on
johtanut ”maailmanlaajuiseen
epätasapainoon” – joka näkyy
suurena vaihtotaseen ylijäämänä (kyse
on oman pääoma viennistä) : Kaakkois-Aasian kehittyvien talouksien (erityisesti
Kiina), öljyn viejä ja useita korkean tulotason talouksien (erityisesti Saksa)
ovat näitä tekijöitä.. Näistä talouksista on tullut muun maailman rahoittajia. Tämä oli totta ennen kriisiä ja
on myös totta tänään. - Rikkaat ihmiset tienaavat entistä enemmän.
Rikkaat eivät halua tai pysty kuluttamaan ja siksi syntyy säätöjä. USA:ssa
näitä säästöjä lainattiin asuntoluottoina ns.köyhille, jotka eivät pysyneet
niitä maksamaan. Siitä seurasi kiinteistökupla,
josta seurasi finanssikriisi 2007-2008.
Säästöjä syntyy enemmän kuin investointikysyntää ja tämä on esteenä kasvulle ja
työllisyydelle. - Joten mitä on tehtävä? Yksi vastaus oli laskea edelleen reaalikorkoa, jotta
säästöt siirtyisivät investointeihin. Jotkut taloustieteilijät
ovat vaatineet korkeampaa inflaatiota. Mutta se olisi vaikea saavuttaa,
siinäkin tapauksessa, että se hyväksyttäisiin poliittisesti. . Toinen mahdollisuus, korosti
Andrew Smithers artikkelissaan Road to
Recovery, on torjua yritysten sijoittamisen esteitä suoralta kädeltä. Hänen mielestään
suurin konna on ”bonus kulttuuri”, joka kannustaa yritysjohtoa manipuloimaan osakekursseja ja ostamalla
yrityksiä eivätkä panosta tuotannollisia
investointeihin. - Lawrewnce Summers kuten minäkin pitäisin hyvänä keinona rahoittaa julkisia investointeja . Investoinnit kytkettäisiin
hiilipäästöjen vähentämiseen kehittyneissä maissa. Toinen mahdollisuus on
helpottaa pääomavirtojen kehittyviin maihin, missä parhaat investointimahdollisuuksia löytyy.
Ei ole mitään järkeä siinä, että maailman rahat etsivät investointimahdollisuuksia sieltä, missä niitä ei ilmeisesti ole olemassa
ja vältellä paikkoja, joissa niitä olisi. - On myös vaikea uskoa yritysten investoinnit suuntautuisivat säästöjen
maailmassa maihin, joissa , joissa väestö ikääntyy, maksetaan korkeita palkkoja
ja kärsitään hitaasta talouskasvusta? Mutta näiden maiden kohtalona on kohdata paljon suurempi vaikeuksia kuin
kriisin yksin aiheuttamat. Haaste on
suuri ja vaikea. Maat ajautuvat pitkän aikavälin tulevaisuudessa heikon
kysynnän ja kuihtuneen tarjonnan loukkoon.
Paras vastaus on aikaansaada
toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lisätä tuottavia yksityisiä ja julkisia
investointeja. Kyllä, tällöinkin voidaan tehdä virheitä. Mutta se on ”parempi ” riski tehdä virheitä
kuin hyväksyä köyhtymisen
aiheuttamat tulevaisuuden kustannukset. Vapaasti referoitu mr.
