Tiedämme, että EU on byrokraattinen ja päätöksenteko on hidasta. Jacques Delors aikoinaan kuvasi sitä organisoiduksi skitsofreniaksi.
Kysymys on tietenkin monista tekijöistä, joista merkittävin on itsenäisten valtioiden oikeuksista, pienimmälläkin on sananvaltaa jopa veto-oikeus monissa asioissa.
Kun tähän liitetään Euroopan Parlamentin siis demokraattisesti valitun kansalaisten yhteisen eduskunnan päätöksenteko sekä Euroopan hallituksen, joka ei ole parlamentaarinen hallitus , vaan itsenäinen kaikkien jäsenmaiden edustajista koottu komissio.
Gideon Rachman arvio, että tämä hässäkkä päihittää presidenttivetoisen USA;n diili politiikan:
Maat, jotka pyrkivät Brysseliin, huomaavat EU:n etenevän hitaasti ja byrokraattisesti. Sopimus, jonka Trump pyrkisi saamaan läpi viikoissa, EU:n kanssa vie vuosia. Toisaalta, kuten eräs australialainen kauppaneuvottelija asian ilmaisee: ”EU:n hyvä puoli on se, että jos lopulta teet sopimuksen heidän kanssaan, tiedät heidän pitävän siitä kiinni.”
EU on jo solminut noin kaksi kertaa enemmän vapaakauppasopimuksia kuin Yhdysvallat ja on hyvässä asemassa solmimaan lisää. Brysselin sopimuksella on omat erityispiirteensä ja turhautumisensa. Mutta se on huomattavasti vakavampi ja kestävämpi kuin Trumpin versio.
Kun skitsofreeninen on parempi, niin mikä olisikaan hävinneen systeemin nimi: oireyhtymälle voi olla lääketieteellinen nimikin. Joskus jälkeenpäin sekin kirjoitettaan julki, kuten on tehty Hitlerin ja Stalinkin osalta. Nyt kuitenkin oleellisinta olisi saada EU pysymään raiteillaan. Hyviä merkkejä on Suomestakin sellainen löytyy. Vaikka Saksan tilanne ei rauhoita, niin nyt ei ole aika demokraattien antaa periksi.
