Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Ei pelkästään Siperia vaan myös Amerikka opettaa

Professorit nokittavat kunnolla

Nobel palkittu Paul Krugman vaatii, että Newsweek-lehden on oikaistava kolumnistinsa historian
professori Niall
Fergusonin väitteitä perustellessaan, miksi presidentti Obama ei ansaitsisi uudelleenvalintaa.

Princetonin yliopiston taloustieteen professori Krugman, kirjoitti sunnuntaina New York Timesin blogissaan ”Epäeettinen kommentti”, että Ferguson vääristeli terveydenhuollon uudistuksen kustannuksia.

Jeffrey Sachs
(the director of the Earth Institute at Columbia University and author of ‘The
Price of Civilization’)

Kirjoittaa FT:n kolumnissa:
Julkisen talouden alasajo näyttää olevan seurauksena riippumatta USA:n
seuraavasta presidentistä. Pieniä eroja on ja esimerkiksi Republikaanit
vaativat ylimmän veroasteen laskemista 35 prosentista 25. Obaman häviö on
tietenkin takaisku köyhemmille ja heidän asemansa heikkenee ja rikkaiden
paranee, mutta suuri kysymys julkisen talouden suuruudesta ei muutu
kummassakaan vaihtoehdossa. Julkinen kulutus siis jonkinlainen veroaste on
USA:ssa tasolla 32 kun EU:ssa keskimäärin on 44 ja Pohjois-Euroopassa 50
prosenttia

Pohjois-Euroopan maat
verottava USA:n verrattuna rankasti. Mutta verorahoilla saadaan vastiketta.
Pienemmät alijäämät, alempi työttömyys, alhaisempi velkaantuminen, suurempi
säätykierto, parempi koulutus, pidempi elinikäodote, pienemmät CO2 päästöt
korkeampi elämän tyytyväisyys ja suurempi makroekonomian vakaus. Molemmat
amerikkalaiset puolueet ovat riippuvaisia hyvinvoivien vaaliavustuksista
presidenttivaalikampanjassa. Lahjoittajat odottavat verojen pysyvän alhaalla.
Seurauksena on, sosiaalinen jakautuminen, hajoava infrastruktuuri, huonot
koulutussaavutukset , korkeat päästöt ja krooninen budjettialijäämä. kaikki
tämä jatkuu riippumatta kuka valitaan siitäkin huolimatta, että yrityksien ja
rikkaiden korkeimmilla veroilla on kansan kannatus.
Vain jokin uusi puolue, jolla olisi tarpeeksi rohkeutta käyttäen vapaata mediaa
kalliiden maksullisten sijasta voisi murtaa nykyisen status quon. Sitä ennen on
odotettavissa, että julkisten tuotteet ja palvelut vähenevät kiivaasti.

Lawrence Summers
(Charles W. Eliot university professor at Harvard)

Seuraavien kolmen kuukauden
aikana tullaan keskustelemaan kasvavan tai supistuvan hallitusvallan
paremmuudesta. Mutta seuraavan kolmen vuosikymmenen tullaan kohtaamaan
todellisuus, että pääasialliset talouden rakenne muutokset kasvattava julkista
sektoria ellei sitten pienennetä liittovaltion pitkään harjoittamia toimintoja
oleellisesti. Miten hallitus voi parhaiten valmistautua tuleviin paineisiin ja
miten hallitus voi kasvattaa valtion tuloja vahingoittamatta kansantaloutta, on
tulevan sukupolven suuri talouskysymys.

Martin Wolf FT:n ekonomistikolumnisti:

Paul Rayanin pitkän tähtäimen suunnitelma on eliminoida alle 65-vuotiailta
julkinen terveyden huolto. Sen sijaan tarjotaan mahdollisuutta ostaa voucheria
palveluseteliä 68 prosentin arvolla vuoteen 2022 mennessä. Jos tämä onnistuu,
voi liittovaltion kustannukset vuonna 2050 terveyden huoltoon pudota 4.75 %
nykyisen (2010) 5.5 prosentin sijasta huolimatta vanhemman väestön
äänestysosuuden kasvusta. Jos pidät tätä todennäköisenä. Jos uskot näin, myyn
sinulle sillan

Seuraavan vuosikymmenen ajan Ryanin suunnitelma ei ole
riittävä eikä toteutettavissa. Pitkässä juoksussa se ei ole uskottava. Se voi
olla hyvää politiikan tekoa (politics), mutta se on huono politiikkaohjelma(
policy).

Se kasvaa sittenkin, nimittäin julkinen talous

Yllä olevat lainaukset kertovat USA:n poliittisen
taistelun luonteesta. Asiantuntijat nokittelevat keskenään reippaasti. Esillä
on kuitenkin paljon asiallisia ja perusteluja kannanottoja, joissa ruoditaan
USA:n taloudellista tilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti.
Merkittävintä on, että keskustelussa uskalletaan tehdä arvioita poliittisten
ohjelmien sisällöstä.

Republikaanien ohjelmia pidetään epärealistisina,
fantasioina.
Yhtäältä nähdään, että alijäämäpolitiikasta ei päästä eroon, kun
vaalikampanjoiden rahoittajilta ei uskalleta kerätä veroja ja toisaalta
nähdään, että julkinen talous kasvaa vääjäämättömästi. Poliittinen mekanismi
johtaa siten velkaantumisen lisääntymiseen ja yleisesti pidetään Paul Ryanin
ohjelmaa pelkkänä vaalitemppuna.





Tietenkin kaikki olemme kiinnostuneita ”akateemisessa
mielessä”, miten maailman suurin kansantalous toimii ja kehittyy. Mutta
tietenkin tiedämme sillä olevan vaikutusta meihin vähemmän suoraan, mutta
enemmän välillisesti.

Vähemmän tärkeää ei kuitenkaan ole se, että tästä voidaan
myös oppia ja tehdä johtopäätöksiä omaa politiikka ajatellen. Velkakierteestä
on vaikea irrottautua siksi, että veroja ei haluta nostaa ja toisaalta ei
myöskään leikkauksia uskalleta tehdä. Näin on USA:ssa käynyt ja niin myös
Suomessa on käymässä ja näin käy kunnissa Naantalissakin, vaikkakin paljon
vaatimattomammissa merkeissä.

Kuntauudistus, yksityistäminen ja muut mainostemput
ovat Rayanismia,
fantasioita vailla realismia. Julkinen talous kasvaa pelkästään ikääntymisen
seurauksena ja toisaalta verohelpotuksia on jaettu avokätisesti ja veron
kiertomahdollisuuksia ei ole tosissaan tukittu. Puheet noudattavat samaa latua
niin Naantalissa, Suomessa kuin Ameriikassa: Puhutaan vuodesta toiseen, että on
löydettävä säästö- ja tehostuskohteita. Mutta viime kädessä kuitenkin lisätään
menoja. Näin on Naantalissa käynyt ja tulee taas käymään. Näin on Suomessa
käynyt ja tulee taas käymään. Olen ollut erityisesti kunnallisveron
korottamisen vastustaja sen epäedullisen tulonjakovaikutuksen vuoksi, mutta nyt
on sanottava, että siltä kohtalolta ei vältytä muutoin kuin velkaa ottamalla,
sillä veropohjan tarpeelliset laajennukset etenevät liian hitaasti, jos
ollenkaan.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi