Paul Krugman kirjoittaa Trumpin mauttomista Halloween juhlista. Hän ei pelkästään paheksu ja pidä niitä sopimattomina vaan hän näkee, että kyse tarkoituksenmukaisuudesta, sillä Trump tarjoaa julmuuden iloa itselleen ja kannattajilleen.
Näin Krugman kirjoittaa:
Trumpin ensimmäisellä kaudella Adam Serwer kirjoitti oikeutetusti ylistetyn artikkelin The Atlanticille otsikolla ”Julmuus on pointti”. Hän väitti, että julmuus ja ilo, jonka jotkut ihmiset saavat julmuudesta, sitovat Trumpin uskollisimmat kannattajat häneen:
Trumpin ainoa todellinen taito on huijaus; hänen ainoa perustavanlaatuinen uskomuksensa on, että Yhdysvallat on heteroiden, valkoisten, kristittyjen miesten syntymäoikeus, ja hänen ainoa todellinen, aito nautintonsa on julmuus. Juuri tämä julmuus ja sen heille tuoma ilo sitoo hänen kiihkeimmät kannattajansa häneen, yhteiseen halveksuntaan niitä kohtaan, joita he vihaavat ja pelkäävät: maahanmuuttajia, mustia äänestäjiä, feministejä ja maanpetoksellisia valkoisia miehiä, jotka tuntevat empatiaa ketä tahansa kohtaan, joka varastaisi heidän esikoisoikeutensa. Presidentin kyky toteuttaa tuo julmuus sanoin ja teoin tekee heistä euforisia. Se saa heidät tuntemaan olonsa hyväksi, se saa heidät tuntemaan olonsa ylpeäksi, se saa heidät tuntemaan olonsa onnelliseksi, se saa heidät tuntemaan olonsa yhtenäiseksi.
Serwer ajatteli työväenluokan ja keskiluokan Trumpin kannattajia, joista monet äänestävät omia taloudellisia etujaan vastaan. Mutta voit nähdä saman ilon julmuudessa, ei vain Trumpissa, vaan useimmissa hänen huippukätyrissään, Stephen Milleristä ja JD Vancessa Tom Homansiin, Kristi Noemiin, Pam Bondiin ja Pete Hegsethiin. He kaikki ovat selvästi hymyilevän tyytyväisiä kykyynsä tarttua köyhiin ja voimattomiin.
Tähän yhteyteen sopii muistaa, että meilläkin persujen piirissä pidetään empatiaa politiikkaan sopimattomana. Vahingonilo on suurimpia nautintoja; sellaista lähes viatonta muotoa esiintyy kaikissa, mutta monet kerskuva tosiasioiden vastaisella slogaanilla ”Sääli on sairautta.”
