Vastaanotin suruviesti Pekka Ruolan poismenosta ristiriitaisissa tunnelmissa:
- Tieto oli odotettu, sillä hänen pitkä näännyttävä sairautensa oli inhimillisesti katsottuna liikaa.
- Pekka Ruolan kuoleman myötä eräs aikakausi omassa pienoismaailmassani on päättymässä – sivistysporvareiden joukko on käymässä vähiin.
Muistelen suurella tyytyväisyydellä yhteisiä ponnistuksiamme Pekka Ruolan kanssa
urheilun, kulttuurin, yhteisten yritysten, seudullisen yhteistyön, vapaa-ajan harrastusten ja ennen muuta maailman parantamisen yhteyksissä.
Kirjailija – historian selittäjä
Pekka oli vaimonsa Marjon kulttuurihistoriallisten kirjojen tekemisessä merkittävänä apuna.
Hänen oma muistelmateos on vertaansa vailla oleva teos, joka kertoo intohimosta Turkuun hyvänä kronologisena historian kirjana. Se kuuluu käsikirjastoon.
Kiittelin kirjaa 2011 laajasti, näin tuolloin aloitin:

Ja lopetin kirjan esittelyn:
Olen Pekan kassa ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä eduskuntavaalien yhteydessä. Tuolloin jo ajattelin, että onpa yrittäjätaustaiseksi kaveriksi yllättävän kehittyneitä ajatuksia. Epäilin tietenkin synkän porvarin oleva ovelan taktikon. Mutta myöhempi lähempi tuttavuus yhteisten harrastusten parissa ovat vahvistaneet, että hän on sitä, mitä puhui. Hän on tietäväinen ja ajatteleva isänmaan mies.
Ps. Eka Pekan muistokirjoitus TS:ssa 8.4.2026
https://turunsanomat.e-pages.pub/titles/turunsanomat/3503/publications/5336/pages/16/articles/2488681/17/1















Kiitos kauniista kirjoituksesta. Sanat ovat Pekka Ruolan näköiset.