Antero Jaskari on menehtynyt vaikeaan sairauteen.78 vuoden ikäisenä Naantalin Terveyskeskuksessa
Antsu, kuten meistä useimmat häntä kutsuivat, kirjoitti Seinäjoen lyseosta 60 vuotta sitten ylioppilaaksi. Antsu aloitti opiskelut Turun Yliopistossa, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Tuulan, joka oli vaimoni Leenan rippikoululaveri. Se oli ensimmäinen eikä vähäinen yhteinen tekijämme.
Tampereen Teknillisessä korkeakoulussa aloitimme 1966 syksyllä ja nopeasti Antsusta tuli läheisin opiskelukaverini. Antsun kanssa opiskelimme suhteellisen ahkerasti ja harjoitustöissä sain olla Antsun kiitollinen kumppani. Mutta osasimme hellittääkin – heittää vapaalle ja siitä opista olemme pitäneet kiinni säännöllisesti ihan viimeisiin aikoihin asti. Maailman parantamistakin olemme tehneet yhdessä saman värisin sd-silmin.
1970 luvun alussa Antero aloitti työuransa TVH:n Hämeen piirissä, ja sen jälkeen hetken olimme työtovereita Turun Viatekissa, josta Antsu siirtyi seutukaavaliiton. Vuonna 1970 luvun lopulla hänet valittiin Naantalin kaupungin insinööriksi ja myöhemmin tekniseksi johtajaksi, josta tehtävästä hän täysin palvelleena siirtyi eläkkeelle.
Antero Jaskari oli tunnollinen ja asiantunteva virkamies. Hän osasi asiansa. Erityisen kiitollisia saamme olla siitä, meillä Naantalissa oli teknisenä johtajana insinööri, joka ymmärsi laajempaa liikenneverkkosuunnittelua ja puhui viranomaisten kanssa samaa kieltä.
Myötäsukainen, mutta jämpti toimintatapa toi tuloksia. Siitä naantalilaisten on syytä tuntea kiitollisuutta ajaessaan suoraa tietä Naantalista Turkuun.
Esimiehenä ja asioiden esittelijänä Antero oli selkeä harkitseva niin puheissa kuin teksteissä. ”Reilu ja hyväntahtoinen ovat työtovereiden osuvia arvioita.” Pehmeys oli ison miehen hyvyyttä.
Antsusta ei ole pahaa sanaa sanottavana eikä hän liioin pahaa sanaa muista sanonut.
Harvoin poismenon myötä menettää opiskelukaverin ja puoluetoverin sekä kollegan, että myös naapurin ja perhetuttavan; Antsu oli läheinen ystäväämme, jota tulemme aina kaipaamaan.
Elämme mukana Kaijan ja Mikon perheen kanssa suuressa surussa, jota ajan myötä lievittävät monet niin valoista muistot.
Mikko R
