Tietenkin vaaliasetelmia etukäteen miettiessä asiaa harrastavalla on jonkinlainen aavistus siitä mitä tulemaan pitää.
Suomen gallup-tulokset pitivät kutinsa – vain pieniä satunnaisheittelyjä.
Samoin Hesarin arvio valittavista MEP:stä osui kohdalleen. Anttonin asema hankala
Ja niinpä esimerkiksi sellainen tieto, että Antton ei kuulunut joukkoon jota yli neljä(4) prosenttia arveli voivansa äänestää kertoi hänelle ja muillekin, ettei hänen vaalituloksensa tule olemaan hyvä. Sen perusteella paras sijoitus oli viides demareiden listalla. Ja kun sitten niin kävi, niin se on vain pettymys.
Erityisesti siksi, että ehdolle asettuminen oli hänelle suurelta osaltaan asemassaan olevan velvollisuuden täyttämistä, vaikka EU-asiat itsessään kiinnostavat. Tällaisista lähtökohdista ja galluppien ennakkoasetelmista Antton kävi vaalikampanjaa kärsivällisesti ja tunnollisesti loppuun asti.
Sanoman sisältöä eikä ilmaisuakaan asiaan puutteesta moitittu, turkulaisten vaalien jälkeen kertoma ylimielisyysväite yllätti heidät ja meidät.
Eero Heinäluoman ja Mipe Kumpula-Natrin loistosuoritus
Tällä kerralla puolueen puheenjohtajanakin ollut ministeri ja puhemieskokemuksella Eerro Heinäluoma oli vakiintuneen puolueväen ehdoton ykkönen ja taas Eurooppa Parlamentin jäsenyys nosti naisten puolella Mipe Kumpulan korkealle. Molemmat tekivät ahkerasti töitä kentällä. Mipe oli vaaline välillä aina valmis tulemaan tilaisuuksiin ja Eero kertoi pitäneensä pikkubussilla maata kiertäessään 100 tilaisuutta, joiden aikana tapasi 15.000 äänestäjää. Kärkiehdokkaiden hienosta kenttätyöstä puolue saa kiittää, että äänimäärä nousi.
Antton edusti näissä vaaleissa leimallisesti puoluetta, vaikka sen ohella on pätevä EU-asioissa. Varsinais-Suomen piirin puolueväen aktiivisuus ei nostanut Anttonia johtavien tovereiden varjosta edes täällä.
Eero sai 10.824 ja Mipe 5.147 Anttonin jäädessä 3.516 ääneen.
Vastaavasti Turussa Eero 3.959 Mipe 2.235 ja Antton 1.548
Vain Naantalissa Antton sai 699, Eero 370 ja Mipen 180. Ja Naantalissa sosialidemokraatit ylsivät 18.8 prosenttiin eli 4.2 prosenttia yli SDP:n koko maan kannatuksen.
Yksittäisen ehdokkaan vaalituloksen syiden selittely ei ole helppoa ja se on myös turhaa siksi, että jokainen lukija pystyy arvioimaan tilannetta objektiivisemmin kuin liian lähellä oleva.
Olen ehdokkaille itsestäni lähtien yrittänyt muistuttaa, että vaalitulokset ovat hieman satunnaisgeneraattorin tulosta paremmat eli niitä ei pidä ottaa oikeuden tuomiona tai koulutodistuksena. Mutta tulosta pitää kunnioittaa, sillä se on aina oikea ja paras mahdollinen.
Tällä kerralla suurin ilonaihe oli Euroopan vaalituloksen selkeä viesti;
Okeistopopulismin uhka ei poistunut, mutta se on aktiivisemmalla äänestämisellä torjuttu. Euroopalla on mahdollisuus rakentavaan yhteistyöhön. Se kuitenkin edellyttää, että EPP siis Kokoomusryhmä ottaa huomioon tietenkin S&D ryhmän (sosialistit ja demokraatit) sekä Alden eli liberaalit että vihreät.
Politiikassa on myös aktiivisesti edettävä kohti kansalaisten -ihmisten Eurooppaa siten, että äärioikeistolle ei annetta käyttövoimaa kohtelemalla tavallisia kansalaisia huonosti.
Brittien tulos muistuttaa myös siitä, että poliittisen pelaamisen hinta on kova. Konservatiivit hävisivät eniten hallituspuolueen, mutta myös Työväenpuolueen hoipertelu kostautui.
