Demokraatti-lehdessä on hyviä juttuja. Esimerkiksi metsäteollisuutta käsittelevä Luvassa vieläkin synkempää – globaali kriisi yllätti metsäteollisuuden housut kintuissa | Demokraatti.fi . Kannattaa lukea.
Jutussa haastateltiin asiantuntijaa ja ay-johtajaa eikä yhtään patruunaa eikä Nalle Wahlroosia.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala heittää pysäyttävät luvut alan tuotannosta. 20 vuotta sitten, kun Paperiliitto täytti 100 vuotta, Suomessa tehtiin 27 miljoonaa tonnia metsäteollisuustuotteita ja liitossa oli 23 000 jäsentä. Nyt tuotanto on liki puolittunut ja liiton jäsenmäärä 9 000.
Metsää ei ole nähty puilta sen enempää alan yrityksissä kuin eduskunnassakaan.
– Tilanteessa on todella hämmästyttävää, että metsäteollisuuden tulevaisuutta koskevaa laajempaa keskustelua ei ole. Eikä tuotantoon ei ole saatu uusia tuotteita, eikä niitä taida olla näköpiirissäkään.
Vanhala myöntää, että hänelläkään ei ole ratkaisua metsäteollisuuden synkkään tilanteeseen. Jos olisi, ”olisin UPM:n tai Storan toimitusjohtaja”, hän muotoilee.
Ja tästä tulee mieleeni satunnaisia asioita:
- Aivan aluksi: En usko Petri Vanhalaa, että UPM:n tai Storan toimitusjohtajaksi olisi edes etsitty metsäteollisuuden synkän tilanteen ratkaisijaa. Muodissa ovat olleet wahlroosien oppien mukaiset kovien otteiden miehet, joiden yksiselitteinen tavoite on omistajan välitön rikastuminen.
- Ollessani 30 vuotta pari vuotta Euroopan Parlamentissa yksi ranskalaiskollega moitti meitä väittämällä, että suomalaiset jyräävät pienet paperitehtaat suuruuden ekonomialla. Hän varoitti, että (Dont run out off options) tarkoittaen, että sillä tiellä voi tulla pää vetävän käteen.
- Juuso Waldenin suuhun on pantu sutkaus: Firma tarvitsee upseereita johtamaan, ekonomeja hoitamaan taloutta ja insinööriä kun kaikilla muillakin niitä on.
- 41 vuotta sitten Rymättylä Oy sahojen alasajon aikana opin, että leimikon hinnoittelussa ja hakkeen ostossa pidettiin puukuidun hinta alhaalla, koska se oli edullista suurille sellu-paperi intergaateille. Samalla kuritettiin puukaupoissa “häiriköiviä” itsenäisiä sahureita.
- Paperiliiton mahtimies Veikko Ahtola voimiensa tunnossa irvaili : “SAK on kolme kirjainta katolla ja konttori”
Metsät ovat Suomen onnellinen kohtalomme. Metsä on ollut ja on suomalaisten turva monessa mielessä. Siksi meidän velvollisuutemme on huolehtia metsistä säilyttämällä niiden luonto ja virkistysarvo, vaikka metsien puuston kasvu tuleekin hyödyntää metsän omistajien, korjuusta yritys ja työtuloja saavien sekä puuta jalostavan teollisuuden ja siltä palkkansa saavien hyväksi.
Tämä ei ole helppoa, mutta ei mahdotonta. Kunhan kaikki ymmärtäisivät ottaa huomioon muutkin etsien tasapuolisuutta. Tässä prosessissa voisi olla ripaus muodissa olevaa kansallismielisyyttä. Siinä paljon haltijat niin metsien ja tehtaiden omistajat ovat ratkaisevassa roolissa, sillä menestyksellisen toiminnan esteenä eivät ole 9.000 paperiteollisuuden duunarien palkat.
Koko metsäteollisuudessa AI tiedot kertovat:
Vuonna 1990 metsäbiotalouden palkkasumma muodosti vielä noin 50–60 % alan tuottamasta arvonlisäyksestä. Vuoteen 2025 mennessä tämä suhde on romahtanut, ja palkkojen osuus arvonlisäyksestä on enää noin 30–35 %. Loppuosa luodusta arvosta menee nykyään koneinvestointien rahoittamiseen, tehdaslaitosten poistoihin, yritysten liikevoittoihin sekä metsänomistajien kantorahatuloihin, jotka viime vuonna yhteensä 3,7 mrd € palkkasumman ollessa 3,1 mrd € ja 3- 4 mrd € luokassa ovat muut edellä mainitut korvaukset.
Arvonlisäyksen kannalta kehityksessä ei ole kehumista.
Näyttää siltä, että kehittämiskyky ja luovuus eivät ole saaneet sijaa metsäbioteollisuudessa. Ja se on kyllä omistajien kykenemättömyyttä, josta kärsii toimialan työntekijät ja Suomen kansantalous. Ja kun nyt sattumalta kävi niin, että Venäjän puun tuonnin loppumien nosti kantohintojakin, niin sieltäkään suunnalta ei tullut paineita, kun puun polttaminen tuottaa metsänomistajille suoraan ja kasvaneen kysynnän kautta tuo ennätystuloja.
