Hallituksen sählääminen on SDP:n paras valtti. Nyt kuitenkin on jouduttu
itse näyttämölle ainakin, jos on uskomista ja miksei olisi Pekka Ervastia:
Todennäköisesti demarien pudotus on yhdistelmä.
Toiset pettyivät, kun neuvotteluihin (kilpailukykysopimus) suostuttiin ja toiset kun melskattiin
turhanaikaisesti järkevää hanketta vastaan.
Demarit voivat lohduttautua, että peli ei ole vielä pelattu.
Eivät kannattajat välttämättä karanneet katsomoa pitemmälle. Työmarkkinoilla on
edelleen kovat jännitteet, eikä kilpailykykysopimuksen kohtalo ole sinetöity.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää jatkossakin. Banderollit ovat
iskuvalmiina liittojen kellarissa.
Kompurointiin seuraava mittausjakso tarjoaa hallitukselle
oivallisia mahdollisuuksia. Ensi viikolla on edessä kehysriihi ja hankalat
päätökset uusista leikkauksista. Myös sote kypsyy kohti jonkinasteista
hallituksen sisäistä nujakointia.Eikä pidä unohtaa kokoomuksen omaa sisäistä jäsentenvälistä
kampitusmatsia. Kun Stubb kaikesta päätellen saa pian yhden tai useampia
vastaehdokkaita ensi kesän puheenjohtajavaaliin, se varmasti näkyy myös
politiikan teossa. Profiilia on pakko nostaa ja samalla jännitteet hallituksen
sisällä kasvavat.Politiikan penkkiurheilijalla riittää herkkupaloja
politiikan kiehuvassa hornankattilassa.
Vallanmenetyksen pelko estää oikeiston näkyvän nousun
Ei kaannautsmittauksesta sen enempää, paitsi välillisesti ja siitä alempana.
Näyttää ilmeiseltä, että Suomessa tarvittaisiin kunnon oikeistolainen puolue. Lepomäki- Vartiainen ja enkelikuorossa Lehti ja Rydman ovat sellaista tietä näyttäneet.
Ideat
ovat samantyyppiset kuin aikoinaan Nuorsuomalaisten nousun aikoihin.
Sen tarun tunnemme ja niinpä Kokoomus silloin kokosi joukkonsa ja
hävitti linjaristiriidat naamioidun politiikan tuoneen menestyksen
avulla. Kyllä fiksut tämän muistavat.
SDP:ssä varmaan
toivottaisiin selvän oikeistolaisuuden voittokulkua. Se tekisi
kamppailun palkansaajakannattajista helpoksi. Mutta ei sitä taida
tapahtua, koska juuri nyt Keskustan hyvä kannatus pelottaa Kokoomusta.
Linjan reivaaminen oikealle lihottaa menetyvää keskustaa ja se on
melkeinpä pahinta, mitä Kokoomukselle voisi tapahtua. Se nimittäin
tarkoittaisi uusien punamultaisten koaliitioiden todennäköisyyttä ja
niissä Kokoomuksella ei juuri jakoa olisi. Kokoomus ei tarvitse Siperian
opetusta.
