Teemu Luukkaa kirjoittaa Hesarissa:
Eräs virkamies kuvaili veronalennuspuheita niin, että Suomi on maa, jossa
ammattiliitto Pamin vasemmistosiipi vaatii myös rikkaille veronkevennyksiä,
joita kokoomus jarruttelee. Aikaisemmin demarivetoiset liitot eivät ole
vaatineet veronalennuksia ainakaan yhtä äreästi kuin nyt.
Perusporvarihallitukselta niitä voi pyytää, etenkin kun pääministeri on mennyt
niitä huolimattomasti lupailemaan.
Toisesta päivän tapauksesta vastasi Suomen yrittäjät (SY).
Järjestö on vuosikymmeniä vaatinut, että järjestäytymättömien yritysten pitää
järjestäytyneiden yritysten lailla saada sopia työpaikoilla työehdoista
työehtosopimusten puitteissa.Kilpailukykysopimuksessa tämä olisi merkittäviltä osin
toteutunut.
Tästä osittain hullunkurisesta asetelmasta, joka näkyy veronmaksajien grafiikasta, pääsen
ajankohtaiseen toiseen politiikan kuumaan aiheeseen. Puheenjohtajaehdokas
superälyköksi luonnehdittu Elina Lepomäki, on toimittaja Kari Valtosen tytär.
Kari on mielikuvissani, utelias, mukava veikko, joka oli aikoinaan aktiivinen
skuupin etsijä. Hän on avustanut Paavo Lipposta kirjojen teossa. Varsinaisesta
henkisestä isänmurhasta ei taida olla kysymys. Tähänkään ei liity mitään luonnontieteellistä genetiikkaa, tämä vaan tulee mieleen.
Arvelen, kun en tunne, että
markkinaliberalismi on Elina Lepomäen tapauksessa koulutuksen tulosta.
Pirkko
Työläjärvi toisteli – vaikka itse olikin numeroihmisiä – että politiikka ei ole
matematiikkaa. Hän varmaan tuli kokemuksen kautta tähän lopputulokseen. Niin voi
käydä Elinallekin, jos hän ympärilleen katsoo kuteen Luukkaa yllä, sillä
yksi filosofinen totuus on, että se mitä tapahtuu on totta tottakai.
Virkistävä juttu on Elina Lepomäki ollut. Kokoomus on nimittäin ollut, ei
vain EK:n apupuolue, vaan myös aika yksittäisten yritysten vietävissä. Ja sekin
on ymmärrettävää, sillä yritysten asioiden ajaminen on Kokoomukselle yhtä luontaista,
kuin palkansaajien järjestöjen ja palkansaajan puolustaminen SDP:lle. Ehkäpä tämäkin asetelma selkiintyy.
