Marxisti,
realisti tai historiallisen sattumaan teorian kannattaja ehdottaa erilaista tapaa analysoida Yhdysvaltojen ja Kiinan välisissä kriisiä.Kauppasota on käynnissä maailman suurimpien talouksien
välillä. Aasian ja Tyynenmeren talousyhteistyön kokouksessa näillä kahdella
maalla oli huono tapaaminen. Kuitenkin tämän kuun lopulla Donald Trump ja Xi
Jinping, Yhdysvaltojen ja Kiinan presidentit, tapaavat Argentiinan
G20-huippukokouksessa tärkeistä neuvotteluista, jotka saattavat johtaa
huippukokoukseen.Marxisti voisi odottaa, että liiketoimintasuhteet ovat määrääviä ja että tämän seurauksena Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä
kauppasodassa on pian aselepo. Kansainvälisten suhteiden
”realistisen” teorian seuraaja olettaisi, että vakiintunut valta,
kuten Yhdysvallat ja nouseva voima, kuten Kiina, väistämättä joutuvat vastakkain – ja että siksi taloudelliset ja strategiset jännitteet kasvavat. Joku, joka ajattelee, että historia johtaa sattumat, väitää, ettei mikään
teoria voi selittää, miten tilanne tulee menemään, koska niin paljon riippuu
ennalta arvaamattomista inhimillisistä tekijöistä.Yksi merkki siitä, että useat tulokset ovat edelleen
mahdollisia, on avoin valtataistelu, joka on puhjennut Trumpin hallinnossa
olevien kilpailevien leirien välillä. Pekingissä on heikkoja merkkejä erimielisyydestä
tavasta, millä Kiinan hallitus yrittää
löytää keinon rauhoittaa Trumpia.
Näistä asetelmista Rachman arvioi tilannetta kaikilta
kannoilta ja päätyy geopoliittisin
perustein lopputulokseen:
Tämä geopoliittinen riita – pikemmin kuin taloustiede – saa minut ajattelemaan,
että Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen ristiriitojen ”realistinen”
arvio tulee osoittautumaan oikeaksi. Joten vaikka G20-huippukokous nähtäisiin
Trumpin suostuvan lykkäämään suunnitelmiaan lisätä tariffejaan Kiinaa vastaa,
kaupallinen välirauha ei ehkä kestä
pitkään, kun otetaan huomioon tämä kasvava supervalta-kilpailu.
Mutta Yhdysvaltain presidentin persoonallisuus ja impulssit
tekevät kaikki varmat ennusteet hanakaliksi. Trump – jos joku – on historiallisen
”sattumateorian” kävelevä ja puhuva ruumiillistuma.
Ei maailma voi olla niin hullu, että ryhtyisi sotimaan oli jo 1930-luvulla taloudellisesti ajattelevien mm:ssa Väinö Tannerin näkemys.Taloudellisten realiteettien jättäminen huomiotta näyttä tapahtuvan silloin, kun ei ole paljon menetettävää ja silloin kun on paljon tienattavaa.
Mutta kyllä ihminen on heikko lenkki kestävässä kehityksessä. Vetoamatta uskontoon laajemmin, voi havaita, että seitsemän kuoleman synnin kolmen kärki- Ylpeys (turhamaisuus),Kateus, Viha – näyttelevät luonnevioista johtuvien tekijöiden lisäksi merkittävää roolia inhimillisen sattuman johtavissa historiallisissa onnettomuuksissa. Demokratia ei yksin riitä estämään inhimillisten tekijöiden aiheuttamaa riskiä, sillä yski kuoleman synneistä laiskuus riivaa kansalaisia siinä määrin, että demokratian vallitessa voi valinta osua vallan väärinkäyttäjiin.
Muistettakoon vain, millä silmin vuosi takaperin katsottiin oloja, jolloin jokainen koetti tuudittaa itseään lepotilaan, otaksuen, että siihen saakka sattuneet tapaukset olisivat tilapäisiä eivätkä tulisi jatkumaan. Vieläkin voi sattua minkälaisia yllätyksiä tahansa. Sen vuoksi on työväen luokan oltava jatkuvasti varuillaan ja jo ajoissa pantava jyrkkä vastarinta käyntiin.” Väinö Tanner Talvisodan rauhan päivänä
