Naantalin aurinko oli läsnä syyskuun 10 päivänä 2016
Kaikki muu paitsi purjehtiminen on turhaa – ajatus
viehättää, vaikkei itse kokemusta juurikaan allta ole. Sen verran kuitenkin,
että kannattaa purjehtimisen vapauden puolesta puolustaa vapaita vesiä ja
rantoja.
Kuva on Lammasluodon puolesta.
Iltapäivällä klo 14 pysäyttää hävittäjän jyly .
Kone lähestyy Naantalin kirkkoa kaartaa ja nousee korkeuksiin. Se oli
harvinainen huomionosoitus edesmenneelle kollegalle Kauko Ahdille, jonka viimeinen
matka oli alkanut Naantalin kirkossa
Paavon polku on Naantlin kapein katu ja sen voisi opetella
Naantalin viestintäjohtokin, ettei tarvitse julkisuuteen veikkailla ja muilta
kysellä.
Naantalin matkailun toimiston edessä on pyöriä, muttei
niille parkkia. senkin vois joku hoitaa kuntoon tässä ja myös tullissa.
Kun hämärtää tilaisuus – täällä kerralla aiheena Luomakunnan
kunnia, on ottanut paikkansa hienona Naantalin kulttuurin esittelynä ja kesän
ja syksyn sauman tiivistäjänä.
Elämä jatkuu ja Naantali siirtyy normaaliin
päiväjärjestykseen kesää kiireen ja hälinän jälkeen on hiljaisempaa, mutta ei
mitättömämpää. Sisältö on toisenlainen: Harrastajien aktiivisuus on nousussa ja
yleisöllekin on tarjontaa monessa
muodossa, kun sen vaan huomaa.
Ohjelmassa oli uusia soitannollisia tuttavuuksia orkesteria
ja soolokitara. Kuorojen ohjelmistossa oli naantalilaisia säveltäjiä
Nummelinin, Wuoriston kautta Aholaan. Ja ohjelma oli mietitty. Luomakuntaa
muistettiin hienovaraisen arvokkaasti ja lopuksi ikiaikojen vesper soi
vahvasti. Voi jospa oisitte saaneet olla mukana.
