Gideon Rachman harvoin osuu harhaan. Nyt pelottaa todella, kun lukee hänen Venezuela ja Donroen opin ongelmat. https://www.ft.com/content/dcd8aa7d-630b-45b0-889c-07c3e8052804
Se on korutonta kertomaa todellisesta uhasta, joka kohdistuu meihin kaikkiin – ihmisistä ja ihmiskunnasta välittäviin ihmisiin . Otan tämän Alex Stubbin kolmannen pointin lähtökohdaksi ja laajennan sen sisällön koskemaan ihmisiä yleensä ja ihmiskuntaa erityisesti. Tällainen välittäminen on edellytys kahdelle muulle pointille eli rauhalle ja kasvulle.
Näin puhuu Rachman:
Monroen doktriini on iso juttu, mutta olemme ohittaneet sen paljon, todella paljon. He kutsuvat sitä nyt Donroen doktriiniksi.” Näin sanoi Donald Trump muutama tunti sen jälkeen, kun amerikkalaisjoukot olivat syrjäyttäneet Nicolás Maduron Venezuelassa.
Venezuelan operaatio on dramaattinen osoitus Trumpin hallinnon päättäväisyydestä vakiinnuttaa Amerikan hegemonia läntisellä pallonpuoliskolla. Tämä ajatus oli keskeinen osa viime kuussa julkaistua Yhdysvaltojen kansallista turvallisuusstrategiaa. Yhdysvaltain presidentin ilmeinen ilo Venezuelan operaation alkuvaiheen menestyksestä viittaa siihen, että hän saattaa kehittää mieltymyksen puuttua Amerikan laajasti määriteltyyn “takapihaan”.
Mutta Venezuelan hallinnonvaihdoksen seuraukset ovat todella maailmanlaajuisia. Donroen doktriinin julistaminen – yhdistettynä Trumpin pyrkimyksiin lähentyä Venäjää ja Kiinaa – viittaa siihen, että hän on kiinnostunut suurvaltojen vaikutuspiirien ympärille järjestetystä maailmanjärjestyksestä.
Sekä Venäjä että Kiina tuomitsivat Maduron syrjäyttämisen. Mutta Xi Jinping uhraisi mielellään Kiinan vaikutusvallan Venezuelassa, jos se merkitsisi sitä, että Peking saisi vapaat kädet Taiwanin suhteen. Venäjä tekisi saman sopimuksen Ukrainan suhteen. Vuonna 2019 Fiona Hill, joka palveli Trumpin ensimmäisessä hallinnossa, kertoi kongressille, että Venäjän hallitus oli “antanut erittäin voimakkaita signaaleja siitä, että he halusivat jotenkin tehdä jonkin hyvin oudon vaihtosopimuksen Venezuelan ja Ukrainan välille”.
…. Kirjoitus loppuu varoitukseen, jonka arvelen kohdistuvan erityisesti usa-laisiin:
Amerikan läntisen pallonpuoliskon herruuden vaihtaminen Kiinan Itä-Aasian herruuteen olisi vuosisadan sopimus. Kiinalle.
Voimattomuuden tunteen ohella nousee uho, jos edessä on kuitenkin tuho.
Pitääkö tähän alistua vai pitäisikö ihmisten valistua ja toimia selvästi omien arvojen puolesta ja nähdä se realistisena ainoana vaihtoehtona kaikkien diktatuurien yhteiselle vääryydelle.
