Tämän päivän lukemistosta löytyy kaksi artikkelia, joiden ajankohtaisuus on koskettava.
Eläkkeisiin löytyi rahaa, vanhushoivaan ei – miksi puskuri jäi rakentamatta? | Demokraatti.fi
https://www.ft.com/content/d419bd2d-a6ba-44a5-a93a-1276f3e5d2d7
Demokraatin artikkelin sanoma on, että hoivaan pitää löytää rahaa ja otsikossa viitataan, että eläkkeisiin on sitä löytynyt.
Olen samaa mieltä, että hoivaan pitää rahoitus löytää ja uskon, että julkinen rahoitus joka suoraan tai kolmatta sektoria tukein olisi parasta.
Mutta otsikko vois antaa sen käsityksen, että eläkkeet ovat meillä liian korkeita tai että siltä olisi otettavissa asian hoitamiseen. Suomessa on kuitenkin – kiitos työmarkkinajärjestöjen – asiaan hoidettu hyvin ja eläkkeet eivät ole järkevän talouspolitiikan esteenä.
Jos hoivan rahoitusta halutaan auttaa, niin julkinen verotus on parempi kuin muut konstit. Silloin tietenkin myös varakkaat ja maksukykyiset eläkeläiset osallistuisivat siihen.
Mutta ongelma on laadultaan ihan toista luokaa eritysesti kahdessa suuressa eurooppalaisessa maassa siis Britanniassa ja erityisesti Ranskassa, Oheinen grafiikka kertoo ja monet mielenosoitukset todistavat, että helppoa ulostuloa ei ole olemassa.
Siis Suomen talouden alijäämään hoitaminen leikkaamalla palveluja on kohtuutonta eikä niin voida menetellä, nyt kun tilanne on vaikeimmillaan. Tämä hoiva ongelma ei pysyvä vaikka se ei vielä ole edes pahimmillaan. Vanhuusväestön osuuden kasvu on ollut tiedossa ja siitä puhuttu, mutta tuloksetta. Nyt kun se on siirretty kunnista sotealueille korjausten aikaan saaminen on vaikeampaa, kun byrokratia on kauempana ja kun sotealueiden demokratia etsii vielä malliaan. Valtion tyly ohjaus ja luottamushenkilöiden etäisyys johtavat moniin raskaisiin ja ikäviin seurauksiin.
Pienetkin joustavuudet hävitetään kuten Naantalin nk. ilta- ja lauantai-päivystys ja Aurinkosäätiön järjestelyt tehdään kankeaksi ja palvelun tasoa lasketaan.
Tämä tekee mielen murheelliseksi.
