Jouduin Turun Työväen Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana vastaamaan oikeudessa kanteeseen, jolla valtion vakuusrahasto vaatii yli 100 miljoonan markan korvausta hallituksessa tehdyistä päätöksistä.
Kun vihdoin Korkeimmassa oikeudessa seitsemän vuoden prosessi päättyi vuonna 2000 ja kanteiden hylkäämispäätös jäi voimaan, pakkasin asiakirjat pahvilaatikkoon, teippasin sen kiinni ja kannoin sen vinttiin. Samalla yritin sulkea muistot pois mielestäni mukavampien tieltä.
Pakosta silloin tällöin olen joutunut palamaan asiaan.
Nyt tämän vuoden viimeisen vesperin päivänä sain artikkelikuvan lehtileikkeen Ryynäsen Vekkeltä. Hänen Aili äitinsä oli virsikirjan väliin taltioinut oheisen artikkelin. Ja Vekke ymmärtäväisen kauniisti kirjoitti lapulla asiasta.
Tuli hiljainen hetki:
On liikuttavaa saada tervehdys jostakin tuonpuoleisesta. Aili Ryynänen asui Raisiossa ja oli aktiivisesti eduskuntavaalityössäni mukana. Mutta ennen muuta hän oli naantalilainen ja yhteistä ikäerosta huolimatta oli Naantalin Työväentalo ja se, että hänen vanhempansakin ehdin tuntea. Ja sukupolvien yli ulottuva ystävyys ja Työväentalo yhdistää myös Vekken ja minut: olimme Naantalin Tovereiden joukoissa.
