Tarinoita elämästä – Rauno Vänttinen

Rauno Vänttinen
Kesällä pääsin kuuntelemaan työväenyhdistyksen pitkäaikasempien jäsenten kiehtovia ja monipuolisia tarinoita ja ajatuksia elämästä sekä kaupunkimme muutoksista.

Toisena luettavaksi tulee Rauno Vänttisen tarina. “Rauskilla” on niin ikään nelisenkymmentä vuotta yhdistyksen jäsenyyttä takana, ja sitäkin enemmän kerrottavaa.

Minkälaisia vaikutuksia koronalla on ollut arkeenne? 

Viime kevään tiukkojen rajoitusten purkamisen jälkeen kesällä pääsi jo itse käymään kaupassa, ja siskonkin uskalsi pyytää kylään, mikä tietysti ilahdutti. Rauski kertoo oman arkensa sujuvan leppoisasti, sillä vaimon kanssa he pitävät toisilleen seuraa, vaikka joskus jutut toistaisivatkin itseään. Lisäksi omakotitalon pihan hoidossa ja viereisen puistopläntin vapaaehtoisessa ylläpidossa riittää puuhaa. Oman viihtymisen sijaan enemmän murhetta Rauskille aiheuttaa siskon ja muiden yksinäisten ikäihmisten vointi, kun ei ole mahdollisuutta päästä tapaamaan esimerkiksi puolisoaan hoivakodeissa. 

Oletko kotoisin Naantalista?

“Emmää oo mistää kotosin”, Rauski naurahtaa ja avaa hieman lisää: Hän on syntynyt Helsingissä savolaisista vanhemmista. Sota-aikana koti oli Varkaudessa isän saatua komennon rintamalle ja sen jälkeen sotakoneiston korjaamolle. Varkaudesta tuli sota-ajan jälkeen muutto Raumalle, jossa Rauski kävi toisen, kolmannen ja neljännen luokan. Raumalta lähestyttiin edelleen Naantalia muuttamalla Turkuun, jossa tuli suoritettua loput kansakoulusta sekä ammattikoulu viilaamo-osastolla.
Vänttisen perhe rakensi Turun Pahaniemeen yhdessä erään pariskunnan kanssa oman talon, josta kummallakin oli oma puoliskonsa. Siinä tuli asuttua melko pitkäänkin.

Ammattikoulu johdatti Rauskin hänen ensimmäiseen viralliseen työpaikkaansa Tunturipyörään jo 14-vuotiaana, vaikka sunnuntailehteä oli jo tullut jaettua taskurahan toivossa. Rauskin pohdiskelujen mukaan ennen oltiin niin sanottuja ammattimiehiä hieman nuorempana, kuten hänen kokemuksensa puhuukin puolestaan… Työhön Tunturipyörässä kuului muun muassa polkupyörien runkojen putsaamista, josta ansaitsi huikeat 37 penniä. Parhaimmassa tapauksessa urakkahommat nostivat palkan 50:neen penniin, mikä olikin jo vallan mainiota.

Työpaikan vaihto tapahtui, ja Rauski päätyi työskentelemään pläkkikaupungissa Merivaaralle. Siellä tuntipalkka oli jo 55 penniä ja urakalla 70-80 penniä. “Sehän oli jo sit ihan huima palkka”, Rauski nauraa jälleen.
Alle 15-vuotiaana sai tehdä vain kuuden tunnin työpäivää, kunnes elokuussa Rauskille tuli täyteen 15 vuotta, ja työpäivää sai pidentää parilla tunnilla.
Kun Jämsässä alkoi paperitehtaan rakentaminen, Rauskin isä lähti sinne työn perässä. Omien sanojensa mukaan Rauski änkesi mukaan, ja sen myötä pääsi itsekin “oikeisiin” ammattihommiin. Nuoresta iästään huolimatta Rauski pääsi harjoittelemaan hieman jo johtamista.
“Tuntui hiukan hurjalta ku nuori kloppi olin vast ja piti olla vähä niiku esimiehenä nelikymppisel apupojal” . Ammattikoulun käytyään Rauskin pätevyys oli kuitenkin kokemattomaan maalaispoikaan verrattuna vahvempi, ja ohjeistuksen antamiseenkin tottui.

Aikansa Rauski oli tehtaalla asennushommissa, kunnes ensimmäinen vaihe tehtaan rakentamisesta tuli valmiiksi, ja poikamiehet Rauski mukaan lukien lomautettiin.

Tämän jälkeen talvi meni mummolassa metsätöissä, ja keväällä kuului komennus takaisin tehtaalle toista konetta rakentamaan.
Reissu mummolasta Leppävirralta takaisin Jämsään meinasi käydä hankalaksi, kun päälle sattui sekä rautatiet että bussiliikenteen pysäyttänyt lakko. Jollakin tavalla perille kuitenkin päästiin.
Seuraavaksi Rauskista tehtiin tehtaan laitosmies, johon haettiinkin työlupa kolmivuorotyötä varten vasta 17-vuotiaana. 1955 Naantalissa aloitettiin Nesteen rakentaminen, minkä vuoksi isä palasi takaisin Turun suunnille. Rauski halusi palata myös muun perheensä luo, mutta tehtaalla
ylikonemestari Kukkonen oli sitä mieltä, että hienosti työnsä hoitanut nuorukainen saisi vielä jäädä tehtaalle työskentelemään. Nuorempi veli, äiti ja isä oli siis ollut mukana Jämsässä, mutta siskot olivat jääneet Turkuun käymään koulua, kun olivat sen verta vanhempia.
Vaikka Jämsään pyydettiinkin jäämään, päätyi Rauski kuitenkin palkatuksi metallimieheksi Nesteelle aivan ensimmäisten joukossa.

Rauski on mielenkiinnolla seurannut Naantalin (teollista) kasvua ja kehitystä esimerkiksi Imatran voiman, viljavarastojen ja sataman liikenteen vilkastumisen puolesta. Naantalin kasvu tapahtui kuitenkin hyvin nopeasti. Ajatus esimerkiksi kaivinkoneiden kehityksestä huvittaa, sillä alkuaikojen työvehkeet olivat
hieman alkeellisempia ja tänä päivänä on jos jonkinnäköisiä “härveleitä”.

Sotaväessä vietetyn ajan jälkeen hommien jatkaminen Nesteellä viivästyi, ja siitä syystä vaihtui jälleen työpaikka. Kaverilta vapautui paikka hedelmätukkuun kuljetustehtäviin, johon Rauski pääsi melkeinpä heti siviiliin palauduttua. Palkka oli tässä työssä kuitenkin huono, eikä se enää riittänyt nykyisiin tarpeisiin, kun nykyinen vaimokin oli jo tullut kuvioihin. Jälleen vaihdettiin työpaikkaa, tällä kertaa Imatran voimalle. Talon rakentamisen aikaan Rauski houkuteltiin kaupungille töihin, kun ammattimiehelle oli tarvetta. Nimikkeenä oli
erikoisammattimies. Viimeisimmäksi pestiksi ennen eläköitymistä jäi työnjohtajan rooli jätevesilaitoksella, ja kaiken kaikkiaan kaupungin palveluksessa vierähti 33 vuotta. Naantalin kaupunki saa työnantajana hyvän arvosanan Rauskilta. 

Ammattiyhdistykseen Rauski liittyi jo 15-vuotiaana työskennellessään Tunturipyörässä, ja jäsenyys jatkuu edelleen. Kunniajäsenyyden Rauski ansaitsi 90-luvun alussa KTV:ltä ja myöhemmin tuli myös SAK:n kunniajäsenyys. Rauski oli Naantalin KTV:n sihteerinä ja puheenjohtajana sekä viidessä liittokokouksessa edustamassa. Paljon on siis palkkaneuvotteluja käyty läpi. Kun ikää tuli täyteen 50 vuotta, niin tuntui sopivalta ajalta väistyä näistä hommista. Edellisvuotena kuitenkin päätyi jälleen varalle toiminnan tarkastajaksi, kun aktiivisia jäseniä ei vaan tunnu löytyvän. Palkkaneuvottelijan hommien saattelemana Rauski liittyi 70-luvulla sd-puolueeseen, vaikka tätä ennen hän oli ollut puolueettomana. 

Onko yhdistyksen toiminnassa noin neljänkymmenen vuoden aikana tapahtunut muutoksia?

Rauskin poliittinen ura alkoi väestölautakunnassa ja puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan paikkojakin on ollut sähkö-, satama- ja saaristolautakunnassa. Kaksi kautta hän toimi myös valtuutettuna, mitä ennen lämmiteltiin jo varavaltuutettuna. Hän on edelleen puolueen jäsen, tämän vaalikauden viimeinen varavaltuutettu sekä saaristolautakunnan varajäsen.

Yhdistyksen toiminta on Rauskin mielestä pysynyt pitkälti melko samanlaisena: Kokous koolle, sitten päätetään mistä ruvetaan päättämään. Valta ei ole vain puheenjohtajalla, vaan edelleen yhdessä päätetään, minkä lisäksi kukin voi tehdä aloitteita ja mikä tärkeintä; voi olla myös eri mieltä.
“Tää on niin sanottu kansanliike” , Rauski summaa. Asioita päätetään porukassa, ei siis vain ainoastaan esimerkiksi valtuustoryhmän tai jonkin muun yksittäisen porukan toimesta. Kokoontumisiin Rauski toivoisi kuitenkin aktiivisuutta muutoinkin kun vaalien alla.

Yhdistyksen ongelmaksi nousee nuorten jäsenten puuttuminen toiminnasta. Rauski pohtii koulun kasvatuksen roolia siinä, mihin suuntaan nuorten ajatusmaailma elämän arvoista ohjautuu. Opetetaanko mahdollisesti helppoon elämään tai otetaanko talojen rakentuminen ja uran kehittyminen itsestäänselvyytenä? Tavallisia työntekijöitä tarvitaan, eikä kaikista voi tulla johtajia. Rauski huomauttaa, että elämässä pääsee eteenpäin töitä tekemällä ja vasta sitten mahdollisiin vastuutehtäviin. 

Miten merkityksellisenä koet Naantalin kaupunkina itsellesi?

Rauskin ensisijainen mielipide on selkeä: “Ensinnäkin Naantali on paras paikka elää. Hyvä kaupunki.”  

Puhe kuitenkin vakavoituu hieman, ja Rauski mainitsee mahdollisuudet nykyistä parempaan taloudelliseen pärjäämiseen. Puheeksi tulee esimerkiksi vähäosaisempien kevyempi taksoitus ja tehokkaampi uuden rakentaminen. Uudet asunnot ovat tavallisen ihmisen ulottumattomissa, ja tähän ongelmaan Rauski mainitsee työväenyhdistyksen kehitelleenkin ratkaisua: Vuokrataloja pitäisi saada enemmän.
Turistikaupungiksi Naantali näyttää tällä hetkellä aika hurjalta Rauskin silmään useine työmaineen. Uusi suunnitelma rantaan saattaa tehdä näkymän hieman levottomaksi, sillä tämän hetkinen perinteinen idyllinen ranta on ihana ja arvokas. Luojan suoma rantaan laskeva ilta-aurinko kruunaa koko rannan.

Liikuntapaikat ja luonnon puitteet on hoidettu erinomaisesti, ja siitä Rauski antaa kiitosta kaupungille. Vapaa-ajan toiminnassa Rauski on itse ollut mukana VG-62:sen kautta. Hän oli mukana perustamassa seuraa, ja on niin pelannut kuin valmentanutkin jääkiekkoa.
Seuran eteen tehtiin paljon talkoohommia muun muassa sokerijuurikaspelloilla, ja ahkeriksi työntekijöiksi Rauski nostaa Ovaskan Jaskan ja Kareliuksen Hespen, jotka olisivat kumpikin hänen mukaansa ansainneet jonkinlaisen kunniamaininnan. Raision Kuula avusti alkuun esimerkiksi paksuilla villavaatteilla, jotka toimivat peliasuina kylminä talvina, ja ensimmäinen valmentajakin tuli Rauskin muistelun mukaan sieltä.
Ensimmäinen tekojäärata tehtiin niin ikään osaksi VG:n puolesta talkootyönä, ja myös siinä Rauski oli vahvasti mukana: Hän hommasi suhteiden avulla välineet ja piirustukset ilmaiseksi, mutta lopulta ne päädyttiin kuitenkin ottamaan Hankkijalta.
Valmennettavista 65-66 -syntyneiden ikäluokka on jäänyt erityisen taitavana porukkana mieleen. “Tepsii pöllyytettii mennen tullen”, Rauski kehuu. VG:llä oli aikoinaan kaksi bussia käytössä, joille Rauski hoisi kuskit, ja yhteistyöllä huollettiin autoja. Palkkana kuskeille tarjottiin saunaillat.  

Myös entisen työväentalon remonteissa Rauski ollut mukana talkootyöläisenä, niin kuin kaikessa mahdollisessa muussa mukana. Myös seurakunnan luottamustehtävät tuttuja reilun parinkymmenen vuoden ajalta. Aikaa näihin kaikkiin vapaaehtoistöihin on kulunut eittämättä runsaasti, mikä tarkoitti myös paljon kotoa poissa olemista. Vielä eläkepäivinäkin hän on monessa mukana, muun muassa kunniapuheenjohtajana Naantalin eläkeläiset ry:ssä tällä hetkellä.

Kiitos vaimol et on kestäny mua, yli 60 vuotta on kuitenki samaa latuu hiihdetty”, Rauski kertoo iloisesti. 

Jälleen kunnioitettavan paljon kokemusta pakattuna lyhyeen tekstiin, jonka lukemisesta toivottavastii nautitte. Seuraavana tässä kirjoitussarjassa naisnäkökulmaa tarjoilee Riitta Alhon tarinointi.

Haastattelu tehty kesäkuussa 2020

26.1.2021

3 vastausta artikkeliin

  1. Rauski ja tietysti myös Leena.
    Muistamme, kaikki Havukujan tapahtumat, vuosien varrelta. On kuitenkin aiheellista muistella niitä ajoittain. Ajankohta on nyt sopiva, kun.. Havukija ja koko Taimon mäki syntyi maalaiskunnan ja kaupungin liitoksen alkuvaiheessa. Meitä sieltä tontin saaneita nimiteltiin ”Lahjataimon asukkaiksi.
    Tuolloin tuijotettiin pelkästään tontin neliöhintaan. Nyt hinnoitteluun liitetään heti kaikki liittymismaksut, jotka me maksettiin kaikki erikseen. Ainoa lahja oli meille, kun tontin saajan piti olla naantalilainen. Meitä onnisti myös tuo saman kujan yhteishenki. Eri alojen tekijät samalla kujalla ja aina valmiit auttamaan, kun apua tarvittiin. Melko tyhjätaskuina aloitettiin, kulkuneuvojen vaihtumisen myötä naapurit tiesi elintason nousseen. Tuohon vaikutti myös työllisyyden korkea taso. Kuten kerroit, työtä sai aina. Naantalilla oli yli 100 prosentin työllisyysaste.
    En kerro vallassaolleista, mutta kerron kauaskantoisten päätösten tekijöistä. He sai Naantalin Suomen kartalle. Tuo tapahtui yhteistyöllä, joka on unohtunut, kuten talkootyökin.
    Aina tavatessamme jatkamme eri aiheista Terveisin Raimo.

  2. Niukan toimeentulon yhteiskunnassa maantieteellinen liikkuminen työn perässä oli aktiivista. Nyt sosiaaliturva on vankka, mikä on hyvä asia, mutta kun työn luokse ei tarvitse matkustaa, työt keskittyvät muutamaan maantieteelliseen pisteeseen.

  3. Aku. Olen päiviä odotellut, että tähän joku vastaisi, mutta hiljaista on.
    Tunnet kyllä asian, mutta kerron palstan välityksellä niille jotka eivät asiaa tunne. On tosi, että työllisyys keskittyy, mutta niin tekee työttömyyskin. Erikoisosaamisien tehtävien hoitajat sitten liikkeelle ympäri maatako? Koulutusta tarvitaan, ennenkuin ollaan valmiit uuteen tehtävään.
    Työn perässä nytkin matkustetaan, oikein ulkomailta tullaan. EU,on tehnyt ne maatkin kotimaaksi, joten on helppo tulla. Työnvälittäjät ottavat henkilökunnan vastaan ja rahastavat palkasta osansa. Tällaista on bisnes.
    Nuorett matkustaa kauas kouluihin ja sen jälkeen mahdolliseen työpaikkaan. Työtä löydyttyä rakennetaan oma pesä. Perhe ja koti, siinä ne arvot jotka pitää samalla paikkakunnalla, jos työttömäksi jäädään, ainakin kerran työvuosien aikana. Tuon aiheuttaa pörssi, ja osakkaat, nekin ulkomaalaisia sioittajia. Toiste lisää. Raikku.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sisällysluettelo

 


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa