Neljä kuukautta vielä odotusta ja meille valitaan uutta presidenttiä.
Tätä kuuden vuoden pestiä ovat mielipidemittauksissa tavoitellee jo parin vuoden ajan ex-ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr),Suomen Pankin Olli Rehn (kesk) ja iltapäivälehtien suosikki ,Ulkopoliittisen Instituutin Mika Aaltola (sit.).Kaikilla heillä on vaaliliiton tarvitsema 20 000 kannatuskortin keruu meneillään, kuten myös veteraani Paavo Väyrysellä (kesk).
Ehdokkaita on ennätysmäärä ja joku vielä mietiskelee.
Ehdokasasettelun takaraja on joulukuun 12.päivä; aikaa siten on. Mutta päivät juoksevat ja välissä ovat joulun, uudenvuoden ja loppiaisen pyhät. Kokoomuksen ehdokas on ex-pääministeri Alexander Stubb. Sosialidemokraattien ehdokkaaksi asettuu EU-komissaari Jutta Urpilainen. Suuren puolueen tuki saattaa auttaa heitä pitkälle, kuten myös eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahoa (ps). Kevään eduskuntavaaleissa kokoomus sai 650 000 ääntä. Perussuomalaisten ja sosialidemokraattien äänimäärä oli 600 000. Presidentinvaali on kuitenkin henkilövaali ja siksi keskeistä on , miten ehdokkaat kykenevät kiinnittämään taustajärjestöjensä äänet. Valitsijayhdistykset ja ehdokkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet sekoittavat lukuja pahasti.
Kilpailu tehtävästä alkaa elää vasta nyt, kun kevään eduskuntavaalit on sulateltu ja ehdokasasettelu alkaa olla selvillä.
Äänestäjät alkavat myös pohdiskella, kenellä ehdokkaista on mahdollisuudet toiselle valintakierrokselle, jos ja kun sellainen tarvitaan. Nyt spekuloidaan, että konservatiiviset ja kansallismieliset ovat ryhmittymässä Halla-ahon taakse, joka nostaa hänet toiselle kierrokselle. Kilpailu käytäisiin sitten Halla-ahon ja Haaviston välillä. Yhtä lailla Halla-aholla voi olla vastassa Stubb tai vastakkain ovatkin Stubb ja Haavisto tai Stubb ja Urpilainen? Tässä on ainesta syvällisiin kahvikeskusteluihin.
Kilpaan asettuneet miesehdokkaat ovat samaa ikäluokkaa ja ulkoisesti saman kaltaisia.
Oikeiston päät kolisevat yhteen, kirjoittaa Ilkka Hemmilä (SK 25.8.). He ovat pääosin poliittisesti kokeneita ja osaavia, mutta harmaita. Kuka toisaalta presidentin tehtäviin räiskymistä toivoo. Surullisempaa on, että naisehdokkaisiin ei ole näissä vaaleissa puolueitten taholla panostettu. On oltu jälkijunassa ja mukana enempi velvollisuudesta. Näin on Sari Essayhn (kd.) kohdalla. Li Andersson (vas.) tuo keskusteluihin väriä, mutta tuskin hänkään enää muuta. Empaattisen Jutta Urpilaisen (sd.) tehtävä on vatuloitu. Kampanjaan ei ole suhtauduttu vakavasti, eikä sitä tee Juttakaan.
Mika Aaltolan kohdalla on kysytty, voiko presidentti tulla päivän politiikan ulkopuolelta.
Martti Ahtisaari (sd.) nousi presidentiksi kansallisen politiikan ulkopuolelta. Hänellä oli vahvat näytöt kansainvälisissä tehtävissä ja niissä saavutettu arvostus. Mutta jos presidentti tuntee kokemuksensa kautta suomalaisen politiikan ja tekijät, se on iso etu .
Vaalikamppailun aikana käydään keskustelu presidentin valtaoikeuksista ja sitä ehdokkailta kysytään.
Toisena ääripäänä ovat askeleet kohti edustuksellista asemaa. Alexander Stubb sanoo, että meillä on EU-pääministeri ja Nato-presidentti. Tämä polku vaatii presidentin osalta lakiperäisen viitoituksen. Eduskunta ei voi tyytyä jatkossa Naton osalta vain tiedonantoihin ja valiokunnille annettuun informaatioon.
Mutta kun tehtävänsä hoitavaa presidenttiä kysytään, sellainen tässäkin vaalissa löydetään!
RAUNO SAARI
