Pirjo Maja: VANHUKSIIN SIJOITTAMINEN HETI ON INHIMILLISTÄ JA TALOUDELLISTA

Pirjo Maja kuva 20210107

Ikäystävällinen Naantali-ohjelma hyväksyttiin marraskuussa 2020 sosiaali-ja terveyslautakunnassa esitettäväksi edelleen ja lausuntoja varten lautakunnille. Kaupunginhallitus ja valtuusto saa ohjelman käsittelyynsä näillä näkymin kevätalvella 2021.Työstäminen aloitettiin jo helmikuussa vuonna 2019, joten ohjelman laatiminen on ollut hidasta. Ohjelmat, päätökset, tulevat panostukset ja suositukset eivät vielä riitä. Sdp:n edustajat ovat esittäneet Ikäystävällinen Naantali-ohjelmalle toimenpiteitä ja niiden toteuttamiselle seurantaa sekä säännöllistä raportointia.  – Itse odotin konkreettisempaa ohjelmaa. Erillinen toimenpideohjelma tavoitevuosiksi on laadittava, jotta tulee varmistettua ohjelman toteutuminen käytännössä. Miksi sitä sosiaali- ja terveyslautakunnan muut jäsenet eivät kokouksessaan sd-edustajien esityksestä marraskuussa hyväksyneet?

Samassa kokouksessa marraskuussa 2020 hyväksyttiin myös hoito- ja vanhuspalveluiden myöntämisperusteiden sekä palveluasumiseen pääsyn kriteerien tarkistus.  Kohteena oleva iäkäs ja hänen omaisensa, kun palvelujen tarvetta ja toimintakykyä määritellään ja pisteytetään, on varmasti hämillään, sillä arviointi tehdään vaikeaselkoisesti ymmärrettävällä RAI-mittarilla.

Mittari tulee toki olemaan lakisääteinen, mutta se on myös aikaa vievä, vaativa mittaristo, jonka tekemiseen ja tarkistamiseen säännöllisesti puolivuosittain myös on löydyttävä ja suunniteltava resurssit. On huolehdittava, että mittarin käytöstä ei koidu kohtuutonta työmäärää hoitajille, mikä on asiakkaiden perushoidosta pois. RAI koostuu arvioinnista arkisuoriutumisesta, kognitiivisesta toimintakyvystä, psyykkisistä oireista, sosiaalisesta osallisuudesta ja kuntoutumisen voimavaroista sekä lähipiiriltä saadusta tuesta. Toivon, että RAI osoittautuu sanotunlaiseksi kattavaksi mittariksi ja, että se kohtelee todellakin ikäihmisiä oikeudenmukaisesti. Se jää nähtäväksi. Hintana ei saa olla yksinäisyyden ja turvattomuuden lisääntyminen, jos esim. yhteisöllistä palveluasumista myönnetään ensisijaisesti niin heikkokuntoisille toisin sanoen niille, jotka eivät palvelukeskuksen monipuolisesta tarjonnasta enää jaksa osallistua tai tarve tehostetun palveluasumiseen on jo nähtävissä. Yksittäisen lukeman toteutuminen ei oikeuta palvelujen saamiseen, mutta ei sen pidä estääkään sitä.

Naantali muutti myös kotihoitopalvelujen myöntämiskriteerejä kiristämällä niitä.

Tukipalveluita poistui kunnan palveluina; yksityiset otettiin apuun. Vaarana on liian pirstaleiset palvelut, liian monen työntekijän koordinoimana voi johtaa kokonaistilanteen huonoon hallintaan; seuranannan ja vastuunkannon puutteeseen. Jatkuva useiden hoitajien ja muiden kävijöiden vaihtuminen aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja pelkäänpä, että lähestymme monen suurkaupungin mallia, missä myös virheet ja unohdukset tulevat lisääntymään.

Sanotaan, että jokainen ihminen haluaa asua kotona niin kauan kuin se on mahdollista; kiinnittäisin huomiota, että tämän tulisi tarkoittaa: niin kauan kuin se on turvallisesti ja inhimillisesti mahdollista.
Yhä useampi joutuu kuitenkin jäämään kotiin koska asumispalvelupaikkaan ei pääse tai odotusaika on kohtuuton. Kenenkään ei tulisi joutua odottamaan myöskään osastolla pitkään sopivan hoitopaikan löytymistä. Osasto on suunnattu terveydenhoitoa tarvitseville, ei asuntoa odottaville.
– Surullista on tietää, että tämä on kaupungissamme arkea.
Uhrautuvat ja sinnikkäät omaiset voivat mahdollistaa vaikeastikin sairaan kotona asumisen. Eivätkä kaikki läheisiään hoitavista ole sopimuksen tehneitä omaishoitajia. Olisi kaikkien etujen mukaista, että tukea suunnataan myös niille omaisille, jotka eivät ole tuen piirissä.

Myös vielä suhteellisen hyväkuntoisille olisi oltava mahdollisuus muuttaa ajoissa asuinympäristöön, jossa voi elää mahdollisimman täysipainoista elämää.  Ikääntyneiden asumistarpeita koskevien selvitysten mukaan ikääntyneet haluavat asua kerrostalossa, palveluiden lähellä. He toivovat asumiseltaan vaivattomuutta, esteettömyyttä ja yhteisöllisyyttä. Ja toimintakyvyn heikentyessä ne arjen asiat, että selviytyy ovat yksinkertaisia: kodikas asunto, maistuva ruoka, puhtaus, lääkehoito, turvallisuuden tunne, varmuus avunsaamisesta, riskien vähäisyys, kiireetön huolenpito ja näihin rinnalle hyvinvoiva sekä riittävä henkilökunta tukena.

En itse innostu välimuotoisen palveluasumisen ratkaisuista Naantalin keskustan ulkopuolelle.

Tehostetussa ei paikalla niin merkitystä arjen selviytymisen kannalta ole. Välimuotoista asumista keskustan tuntumaan lisää, senioriasumista, palveluasumista, huokeaa ja esteetöntä asumista, jotain missä ihminen ei koe olevansa yksin, Sellaista asumista ikäihmiset kaipaavat. Kun arkitoimet sujuvat ja on turvallinen olo, niin tarvitaan apuakin vähemmän. Myös kunnan kannalta on suuri merkitys sillä, että ikääntyneiden asukkaiden asumisolot ja tarjonta ovat monipuolisia.

Kotihoidon kehittäminen, palveluasuntojen rakentaminen Naantalissa vaatii – konsultinkin kertomana – pikaisia toimia.

Tosiasiassa olemme jo pahasti myöhässä. Tämä kaikki on ollut ammattilaisten tiedossa jo pitkään. Asioihin olisi voinut tarttua ajoissa. Tietoisesti siirretään investointeja ja henkilöstön lisäämistä ja uskotellaan, että Sote-hankkeesta saadaan syntipukki. Näin ei saisi toimia.

35 vuotta vanhustenpalveluiden parissa toimineena tiedän, että palvelujen heikentäminen ei ole viisasta.  Vaikka   ymmärrän, että palveluita on uudistettava ja, että on pyrittävä kustannustehokkuuteen, niin arvomaailmani sanoo, että vanhustenhuollon ratkaisujen on oltava kaikilla tasoilla ikäihmisiä kunnioittavia; pitää tehdä niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän. Naantalilla on varaa parempaan. Vanhusten elämän inhimilliset puitteet syntyvät asiantuntemuksen ja hyvän tahdon yhdistelmällä.

Pirjo Maja

7.1.2021

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa