Päättäjien valvoja vai päättäjien puolesta valvova

Valtion taloutta tarkastetaan
ja tarkastellaan ulkoa ja sisältä. Laitoksen pääjohtaja Tuomas Pöysti toimii vähän molemmilta
suunnilta. Hän lausuu napakasti. Jokin aika sitten hän rusikoi päätöksenteko
Suomen Kuvalehdessä, nyt on areenaan Helsingin Sanomat. Hänen haastatteluja
lukiessa tulee vähän epäselvä olo. Toisaalta ja toisaalta. Onko sopivaa, että
hän puhuu julkisesti vai onko oikein, että juuri hän kertoo epäkohdista.
Lukematta ei hänen kannanottojaan kannata jättää ja voihan niitä kritisoida
tarpeen mukaan.

• ”Isänmaan ja sen
  kansalaisten hyvinvoinnin vuoksi toivomme, että hallituksen rakennepoliittinen
  ohjelma pystytään mahdollisimman tehokkaasti toteuttamaan”, sanoo
  Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti
  Hän on huo­lis­saan sii­tä, on­ko val­tio­neu­vos­tos­sa ja si­ten Suo­mes­sa
  ky­kyä teh­dä pää­tök­siä. Asia on tär­keä, kos­ka Suo­mi on Pöys­tin mu­kaan
  pi­rul­li­sis­sa on­gel­mis­sa.
  
  
  ”Jos yh­des­tä nä­kö­kul­mas­ta kek­sii rat­kai­sun, se yleen­sä tuot­taa
  li­sä­vai­keuk­sia jol­lain toi­sel­la elä­mä­na­lueel­la”, Pöys­ti se­lit­tää
  pi­rul­li­sia on­gel­mia. Niis­tä ei sel­vi­tä, jos pää­tök­sen­te­ko ei toi­mi.
  Ko­ko ta­lous on juu­ri nyt pi­rul­li­nen on­gel­ma. Suo­men jul­ki­sen ta­lou­den
  me­not ja tu­lot ei­vät ole kes­tä­väl­lä poh­jal­la. Toi­saal­ta suh­dan­ne on
  huo­no, jol­loin pi­täi­si jul­kis­ten me­no­jen leik­kaa­mi­sen si­jaan mie­luum­min
  el­vyt­tää. Toi­saal­ta ra­ken­ne­muu­tok­ses­ta kär­si­vän teol­li­suu­den ta­va­rat
  ei­vät me­ne kau­pak­si.

Niinhän se on. Mauno
Koivisto tuon aikana totesi, että politiikka on aina väärää. Se riippuu
miltä kannalta asiaa katselle.

• Hie­man ar­ki­sem­man esi­mer­kin Pöys­ti
  löy­tää so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­luis­ta, joi­ta ny­ky­hal­li­tus on ko­vas­ti
  yrit­tä­nyt uu­dis­taa.
  ”So­te-uu­dis­tus­ta läh­det­tiin te­ke­mään or­ga­ni­saa­tion kaut­ta,
  kun oli­si pi­tä­nyt kat­soa laa­jem­min pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­sen ta­paa
  ja var­sin­kin ra­hoi­tus­ta”, Tuo­mas Pöys­ti sa­noo.
  Jär­jes­tä­mis­vas­tui­den ruk­kaa­mi­nen ei Pöys­tin mu­kaan rii­tä, jos ter­vey­den­huol­lon
  ra­hoi­tus jat­kos­sa­kin tu­lee mo­nes­ta eri pus­sis­ta. Ra­ha muo­dos­taa
  voi­mak­kaan kan­nus­ti­men pal­lo­tel­la po­ti­lai­ta pai­kas­ta toi­seen.
  Pöys­ti sa­noo ol­leen­sa po­si­tii­vi­ses­ti yl­lät­ty­nyt sii­tä, et­tä hal­li­tuk­sen
  ra­ken­ne­oh­jel­mas­sa mai­ni­taan ter­vey­den­huol­lon mo­ni­ka­na­vai­nen ra­hoi­tus.
  Sen pur­ka­mi­sen vaih­to­eh­dot ja vai­ku­tuk­set tul­laan sel­vit­tä­mään.

Tuossahan ongelma
kulminoituu. Taitaa vaan olla liian vähän tietoa ja liian vähän aikaa. Siksi
pakkopäättäminen on pahasta.

• VTV:n haas­tat­te­luis­sa
  on tul­lut esiin ti­lan­tei­ta, jois­sa kes­kei­set vir­ka­mie­het ei­vät ole
  pääs­seet pu­hu­maan mi­nis­te­ril­le, vaan hei­dän on pi­tä­nyt asioi­da po­liit­ti­sen
  esi­kun­nan kans­sa.
  Pöys­ti epäi­lee, et­tä mi­nis­te­rit ovat kiin­nos­tu­neem­pia hal­li­tuk­sen
  ko­ko­nais­ta­voit­teis­ta, kun taas hei­dän po­liit­ti­sia avus­ta­jiaan saat­ta­vat
  enem­män kiin­nos­taa oman puo­lueen tai jo­pa jon­kin sen ryh­män ta­voit­teet.
  Kun mi­nis­te­rit ovat kii­rei­siä, avus­ta­ja­kun­nat voi­vat al­kaa elää omaa
  elä­mään­sä mi­nis­teriöis­sä.
  Tuo­mas Pöys­ti toi­voo, et­tä seu­raa­van hal­li­tuk­sen puo­lueet ky­ke­ni­si­vät
  yh­teis­työ­hön, jo­ka pe­rus­tui­si kes­ki­näi­seen luot­ta­muk­seen pik­ku­tark­ko­jen
  hal­li­tus­oh­jel­ma­kir­jaus­ten si­jaan. Vaa­li­kau­den alus­sa pi­täi­si so­pia
  sii­tä, et­tä pää­tök­siä teh­täi­siin enem­män yh­des­sä ko­ko val­tio­neu­vos­ton
  kes­ken. Po­liit­tis­ten esi­kun­tien roo­li oli­si sel­vem­min ra­jat­tu ar­vo­jen
  ja ta­voit­tei­den puo­lel­le.
  Mut­ta en­sim­mäi­nen pää­tök­sen­teon koe­tin­ki­vi on ny­ky­hal­li­tuk­sen ra­ken­ne­pa­ket­ti,
  jon­ka lop­pu­tu­los sel­viää näi­nä päi­vi­nä.
  On­ko toi­veik­kuu­teen syy­tä?
  ”En us­kal­la sa­noa mi­tään”, Tuo­mas Pöys­ti vas­taa.

Lopputulos
on varmaankin oikea, Kukaan ei tiedä. Mutta asiahan voi olla ihan tosinkin
päin. Nimittäin ministeri ei aina ehdi ja ministerin pitää huolehtia kokonaisuuksista.
Se on selvää. Ja siitä seuraa, että joku toinen hoitaa asioita. Pöystin
ilmeisesti toivoisi virkamiesten ottavan poliittisen tehtävän mieluummin kuin
ministerin poliittiset avustajat. Tässä olla keskeisen asian edessä eli miten
poliittinen vastuu kannetaan ja miten poliittista ohjausta annetaan. Meillä on
aivan liikaa esimerkkejä siitä, että virkakunta johtaa. VTV:n kotipiha vaikutusvaltaisin
valtionvarainministeriö on tästä pahain esimerkki.

• VTV:n Tuo­mas Pöys­tin mie­les­tä jul­ki­sen ta­lou­den kan­nal­ta
  oli­si ai­van vält­tä­mä­tön­tä, et­tä hal­li­tus on­nis­tui­si vä­hen­tä­mään
  kun­tien teh­tä­viä ja vel­voit­tei­ta
  ”Meil­lä on iso jouk­ko kun­tia, jot­ka ei­vät tu­le sel­viä­mään ny­kyi­sis­tä
  teh­tä­vis­tä.”
  Pöys­til­lä on oma nä­ke­myk­sen­sä sii­tä, mis­tä sääs­tö­jä löy­tyi­si.
  ”Täy­tyy miet­tiä ihan pal­ve­lu pal­ve­lul­ta, mit­kä kun­nan on mah­dol­lis­ta
  se­kä to­teut­taa et­tä ra­hoit­taa”, hän sa­noo.
  Hii­pu­van väes­tön alueil­la Pöys­ti kes­kit­täi­si kou­lu­verk­koa. Luok­ka­ko­ko­jen
  ei pi­täi­si ol­la si­to­vas­ti sää­del­ty­jä, vaan jos op­pi­lail­la su­juu hy­vin,
  luo­kat voi­si­vat ol­la hy­vin­kin suu­ria.

Aikamoinen poliittinen
kannanotto leikkauksien puolesta. Eikö pitäisi katso myös tulopuolta varsinkin
verotusta. Mutta en tarkoita, etteivätkö tässä yllä ja alla esitetyt ideat voisi
olla hyvinkin tarpeeseen osaratkaisuina.

• So­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­luis­sa on Pöys­tin
  mie­les­tä kor­kei­ta pä­te­vyys­vaa­ti­muk­sia.
  Al­hai­sem­pi­kin osaa­mi­nen mo­nes­ti riit­täi­si, jos pal­ve­lu si­ten saa­pui­si
  ajois­sa esi­mer­kik­si las­ten­suo­je­lus­sa.
  ”Ny­ky­jär­jes­tel­mäs­sä on esi­mer­kik­si hy­vin kou­lu­te­tut eri­tyis­so­siaa­li­työn­te­ki­jät
  ja las­tenp­sy­kiat­rit. Mut­ta syr­jäy­ty­nees­sä per­hees­sä pääs­täi­siin
  pit­käl­le, jos jo­ku kä­vi­si riit­tä­vän ai­kai­ses­sa vai­hees­sa tar­kis­ta­mas­sa,
  et­tä kaik­ki ovat saa­neet puu­roa ja käy­neet pe­sul­la”, Pöys­ti ku­vaa.
  Al­hai­sem­pi­kin osaa­mi­nen mo­nes­ti riit­täi­si, jos pal­ve­lu si­ten saa­pui­si
  ajois­sa esi­mer­kik­si las­ten­suo­je­lus­sa.
  ”Ny­ky­jär­jes­tel­mäs­sä on esi­mer­kik­si hy­vin kou­lu­te­tut eri­tyis­so­siaa­li­työn­te­ki­jät
  ja las­tenp­sy­kiat­rit. Mut­ta syr­jäy­ty­nees­sä per­hees­sä pääs­täi­siin
  pit­käl­le, jos jo­ku kä­vi­si riit­tä­vän ai­kai­ses­sa vai­hees­sa tar­kis­ta­mas­sa,
  et­tä kaik­ki ovat saa­neet puu­roa ja käy­neet pe­sul­la”, Pöys­ti ku­vaa.