Valitulle Joe Bidenille presidentille on paljon helpompaa puhua Yhdysvaltojen johtajuuden palauttamisesta kuin tosiasiallisesta toteuttamisesta, kirjoittaa Gideon Rachman.
Yhdysvallat ei ole yhtä voimakas kuin ennen. Yksinkertaisesti liittyminen kansainvälisiin järjestelmiin – Maailman terveysjärjestöön tai Pariisin ilmastosopimukseen – ei aseta Amerikkaa ”pöydän päähän”.
Kansainvälisiin neuvotteluihin osallistumisen hinta voivat merkitä Washingtonille epäsuosittujen kompromissitulosten hyväksymistä. Onko USA: n poliitikot ja äänestäjät valmiit hyväksymään tämän hinnan, ei ole olenkaan selvää.
Washingtonissa termejä ”amerikkalaisjohtoinen maailmanjärjestys”, ”liberaali maailmanjärjestys” ja ”sääntöihin perustuva järjestys” näyttävät usein olevan vaihdettavissa keskenään. Tämä sekaannus on ymmärrettävää siksi, toisen maailmansodan jälkeisen järjestyksen suunnitteli lähinnä Yhdysvallat. Ihan syystä, että IMF ja Maailmanpankki sijaitsevat Washingtonissa ja YK New Yorkissa.
Neuvostoliiton romahdus vuonna 1991 vain vahvisti Yhdysvaltojen hegemoniaa.
Edes ottamatta huomioon Trumpin järjestyksen sotkemista nykymaailmassa valta jakautuu tasaisemmin, eikä sääntöihin perustuva järjestys ja Yhdysvaltojen johtama maailma ole enää sama asia.
Kansainvälisten instituutioiden tuhoamisen lopettaminen on helpotus ja muu onkin sitten eri juttu, on Rachmanin viesti
John Ikenberry, Princetonin akateemikko, joka loi lauseen ” liberaali kansainvälinen järjestys ”, ehdottaa uudessa kirjassa , että liberaalin internationalismin ajatus on erotettava amerikkalaisesta hegemoniasta. Hän väittää, että Yhdysvaltojen mielestä ”Amerikan vallan heikkenemisen aikakaudella yhteistyön määrää muiden liberaalien demokratioiden kanssa pitäisi kasvattaa”. Se on todennäköisesti totta. Mutta voi olla helpompi argumentti voittaa Princetonissa kuin Washingtonissa, jossa suvereniteettia valvotaan edelleen innokkaasti.
Joe Bidenin on vaikea vakuuttaa amerikkalaisia siitä, että Yhdysvallat voi hyötyä kansainvälisestä sitoutumisesta ottamatta automaattisesti johtoroolia. Mutta plussalla ollaan – Amerikka ei enää tuhoa aktiivisesti globaaleja instituutioita. Se on riittävä syy kokea valtavaa helpotusta..
