Kaupungin matkailulautakunta oli aktiivinen ja lennokas. Ohessa on isäni jäämistön seasta käteen sattunut lehtileike.
Luolanjärven kalastuskohde on jäänyt haaveeksi sen sijaan Kalevanniemi, Kailo ja Luonnonmaa ovat täyttä totta.
Ehkäpä näkötorni ja maisemaravintolan toteutumatta jääminen oli matkailunkin kannalta onni.Matkailun vetureina tuolta ajalta muistan lautakunnan puheenjohtajan Pentti Paanasen, myöhemmän puheenjohtajan Aarre Mäkisen ja SDP:n edustajan Jouko Rytkösen.
Ja tietenkin kaupunginjohtaja Jaakko Kalkas on mainittava Naantalin ja Varsinais-Suomen keskeisenä matkailuhahmona.
Muistan olleeni kriittinen ja skeptinen. Näkemykseni oli, että kaupungin on keskityttävä asukkaiden palveluihin ja että matkailu on yksityisyrittämistä eikä kaupungin pidä tuhlata aiheeseen verorahoja.
Olinko väärässä? – En ja olin.
Miksi en.
Siksi, että tuolloin kaupungin hyvinvointipalveluvarastus on vaatimatonta, päväkodit, peruskoulu, terveyskeskus olivat vielä vain suunnitelmissa. Ja niiden tekeminen oli seuraavien vuosikymmenten tärkein tehtävä.
Väärässä oli matkailun suhteen.
Se on merkittävä kasvava elinkeino ja lähes kaikissa hyvissä asioissa on eduksi, jos löytyy luonteva yhteistyö julkisen ja yksityisen kesken (PP). Matkailun menestys on niin monipuolinen kokonaisuus, että siihen tarvitaan puitteet, mutta varsinaisessa liiketoiminnassa vain yrittäjähenkinen ideointi tuottaa tulosta.
Ja opetus on
Aika ja olosuhteet – kokemus ja tieto. MUUTTUVIEN TEKIJÖIDEN MERKITYS KANNATTAA HYVÄKSYÄ.
Kontrafaktuaalinen tarkastelu eli mitä jos olisi toimittu toisin tai miksei silloin ymmärretty voi olla mielenkiintoista, mutta vain sitä.
