FT:n tutkimusreferaatti lihavuuden ja koronakuolemien välisestä suhteesta on hurja juttu.
Se yllättää ja pistää ajattelemaan yhteiskuntamme rakenteellisia tekijöitä ja ihmisen sopeutumista. Useimmat asian kanssa henkilökohtaisesti tekemisissä oleva tuntee sellaista taakkaa painon lisäksi ja siksi ongelman monitahoisuus vaatii erityistä herkkyyttä: Miksi Jeppe syö?
Tutkimuksellinen lähtökohta on tärkeä. Tupakointi ei vähentynyt moraalisaarnojen avulla. Sen sijaan terveystiedon levityksellä saavutettiin hyviä tuloksia.
Koronakuolemien suhde puhuttelee vastaansanomattomasti:
Tim Lobstein, WOF: n vanhempi neuvonantaja ja raportin kirjoittaja, sanoi, että kuolleisuus oli kymmenen kertaa korkeampi maissa, joissa yli 50 prosenttia väestöstä oli ylipainoisia. Kansallisten kuolleisuusasteiden nousu, kun maat ylittivät 50 prosentin kynnysarvon väestön ylipainosta, oli ”dramaattista”. Torstaina maailman liikalihavuuspäivää edeltäneessä raportissa ei löytynyt yhtään esimerkkiä maasta, jossa alle 40 prosenttia väestöstä oli ylipainoisia ja jolla oli korkea kuolleisuus. Toisaalta missään maassa, jossa kuolleisuus on korkea – vähintään 100 100 000: ta kohden – ei ollut alle 50 prosenttia väestöstä ylipainoisia.
Mietinnössä esitettiin myös taloudellinen perustelu liikalihavuuden torjumiseksi sanomalla, että yhteiskuntien lukitsemisesta terveydenhuoltopalvelujen ylityksen estämiseksi aiheutuvia kustannuksia ”olisi voitu vähentää merkittävästi, jos hallitukset olisivat puuttuneet väestön painokysymyksiin ennen pandemiaa”.
Kansainvälisen valuuttarahaston ennustamasta 28 biljoonaa dollarista maailmanlaajuisen menetetyn taloudellisen tuotannon kustannuksena vuoteen 2025 asti ”ainakin 6 biljoonaa johtuu suoraan ylipainoisista väestöistä”, se väitti.
