Työnantajan idea siirtyä paikallisiin sopimuksiin sattui sopivasta. Näyttää nimittäin siltä, että maksukykyä löytyy työnantajapuolella, sillä kassat pullottavat elleivät sitten firmat jaa ylimääräisiä osinkoja omistajilleen.
Eilisessä blogissa puhuttiin, että käyrät näyttävät koilliseen. Vahvistusta tulee oheisesta grafiikasta, jossa kerrotaan suomalaisten paperikoneiden sulkijoiden tienesteistä arvon nousu viime elokuusta on ollut yhteensä melkein seitsemän (7 )miljardia – pikkurahoja 0,5 miljardin kehysten ylitykset, josta päivästä toiseen jauhetaan jopa Vihriäläkin eilen viimeksi.
Yritysten voitot muodostuvat yritysten oikeaan osuneista toimista, suotuisista suhdanteista ja sitten tuulen tuomista eli sattumalta saaduista, joihin yrityksen omat toimet vaikuttavat vähän.
UPM:n ja Storan vahvan nousun taustalta löytyy kannattamattoman toiminnan lopettaminen, koronan ja ilmastonmuutoksen vaikutusta. Ne ovat monelta osin ansiotonta arvon nousua, joten niistä kuuluisi osa poispotkituille työntekijöille ja erityisesti yhteiskunnalle.
Mutta mitä tekee yhteiskuntamme: tarjoaa lisäpoistoja ja yhteisöveron pienennyksiä vaikka noususuhdanteen merkit näkyvät kaikkialla! Voi tätä typeryyttä.
Eli miksi ensi syksynä ay-liike tyytyisi vähempään. Omistajan rohmuaminen ärsyttää henkisesti, mutta myös ihan oikeudenmukainen tulonjako puhuu sen puolesta, että työmies on palkkansa ansainnut ja aivan erityisesti sellaisen palkankorotukseen johon työnantajilla on varaa.
