Keskustan tilanne on tietenkin kaikkien kiinnostuksen kohteena. Ja se on ollut vaaleista ja hallituksen muodostuksesta asti. Onko kysymys vihdoinkin Keskustan ihmeen hiipumisesta. Mm:ssa Kanava -lehdessä Seppo Kääriäinen kavereineen analysoivat ja selittävät. He arvioivat, että Keskustalla on vaikeuksissa Perussuomalaisten ja Vihreiden puristuksessa. Nyt tämä Yle gallup selvitti, että näin onkin perusuomalaisten suuntaan. Siirtymät ovat selvät. Samanlaista ei ole näkyvissä vihreisiin päin. Näinhän se todellisuudessa on. Kääriäisen tarina onkin vain luoda mielikuvaa aatteellisesta puolueesta ilman, että heillä olisi juurikaan mitään yhteistä todellisen vihreyden kanssa.
Sen sijaan varsinaisesta Keskustan vahvuudesta eli yhteydestä MTK:n ja ennen muuta maata omistavien kanssa, eivät kääriäiset hiiskahda mitään. Näin he falskisti yrittivät profiloida keskustaa jonkinlaiseksi aatepuolueeksi, jossa ”alkiolainen köyhän asia pitää tunnistaa laajemmaksi sivisty ja kansanvaltaisuuskysymykseksi”.
Olen sanonut, että keskustan köyhän asian ajaminen on nk. köyhien alueiden asian ajamista palvelemaan maanomistajien ja maataloustuottajien etuja. Suhteellisesti ottaen köyhien alueiden hyötyjät ovat rikkaampia kuin palkansaajien korkein kvartaali.
Gallup johtopäätökseni on, että nyt kun perussuomaliset ovat itsensä linjanneet äärioikeistolaiseksi, niin se ei suinkaan ole keskustan kannattaja pelottanut, päinvastoin. Tämä kertoo sen karun asian, että Kääriäisen ja muiden selittelijöiden toive keskustalaisesta aatteellisuudesta häviää lompakolle ja konservatiivisuudelle. Keskusta on luokka-asenteeltaan omistavan luokan vanhoillinen puolue, jolle nykypersut ovat luonteva vaihtoehto.
Mikko Pesälän opettava kehotus Keskustan ministereille: ”Susien seassa on ulvottava niin kuin sudet ulvovat. Toivon rohkeammin, niin kukkivat roudan maat”
Eilinen Kepun puheenjohtajakandidaattien keskustelu ei ennakoinut käännettä ei rohkeaa toivoa; tasapaksua ja pyöreää.
