Hesari sentään yrittää olla journalistinen. antamalla valtionvarainministeriön virkamiehen suoltaa soopaa oikein kuvan kanssa.
Yksi raportin neljästä kirjoittajasta, finanssineuvos Markku Stenborg valtiovarainministeriöstä, sanoo, ettei missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa ”työmarkkinakartellia” kuin Suomessa. Hän viittaa sillä tapaan, jolla työntekijä- ja työnantajaliitot sopivat työehtosopimuksista keskenään.
PAIKALLISEN sopimisen hyödyt Stenborg tiivistää vertauksella ruokakauppaan. Hän sanoo markkinoiden toimivan tehokkaammin, kun tuotteen – tai tässä tapauksessa työn – hintaa ei määritellä ulkoapäin.
”Kun menet kauppaan, tiedät itse, mitä haluat. Muut eivät sitä tiedä. Siksi on tehokkaampaa, että päätät itse, ostatko kaupasta Juhlamokkaa, Presidenttiä vai espressoa. Paikalliset olot tunteva kauppias sitten järjestää tuotteita sinne.”
Herrasmiehiäkin löytyy Täällä katsomossa tuli ärräpäitä, mutta SAK puhuu Myötähäpeästä – se oli hyvin kauniisti sanottu.
TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖ SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta pitää valtiovarainministeriön raportin esitystä paikallisen sopimisen edistämisestä yksipuolisena ja suppeana pintaraapaisuna.
Hänen mukaansa Suomen järjestelmä ei ole poikkeuksellinen vaan työehtoja laajasti ja koordinoidusti määrittävät työehtosopimukset ovat Pohjoismaita yhdistävä piirre.
”Ruotsin ja Suomen välillä on eroja toteutustavassa, mutta lopputulos on varsin samanlainen: kattavat työehtosopimukset, joilla turvataan riittävät minimipalkat, pienehkö palkkahajonta ja koordinoitu palkkakehitys.”
Kaukorannan mielestä työmarkkinainstituutioita sopiikin arvioida kriittisesti mutta analyysi pitäisi tehdä monipuolisesti ja kunnolla.
”Kollektiivisen neuvottelun leimaaminen kartelliksi ja työntekijöiden rinnastaminen kahvipaketteihin herättävät lähinnä myötähäpeää.”
Paikallisesta sopimisesta puhuttaessa pitäisi Kaukorannan mukaan ylipäätään täsmentää, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan.
