Kaatuneitten muistopäivä, jota vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina, on Suomen aluetta ja suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, kuten rauhanturvaamistehtävissä, kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeen muillakin tavoin sodan takia kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden, muistoksi vietettävä päivä.
Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmannen sunnuntain vietettäväksi ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.[1]
Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin kello 10–14 suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (klo 8–10 ja klo 14–21) tangon huipussa. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjetta muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän laskematta lippua välillä puolitankoon.
Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä.
Wikipedia
Kuvassa on Sulkavan sankarihautojen muistomerkki, joka sijaitsee kirkon kupeessa ja jonka ympärillä lepäävät itsenäisyyden ajan sodissa kaatuneet ja johon alkuperäiseen vapaussodan muistomerkkiin on kaiverrettu vuonna 2000 punaisten puolella menehtyneet.
