Terveysriskien kannalta raaka osteri, jonka (brittien tilastoviisas mr) Sir David Spiegelhalter on parhaillaan vapauttamassa kuorestaan ja valmistautumassa liukumaan suuhun, ei todennäköisesti ollut turvallisin veto. Mutta pelkän nautinnon näkökulmasta, vuoden rajoitusten ja pidättyvyyden jälkeen se tuntuu täydelliseltä valinnalta. FT haastattelu 16.4.2021
Artikkelissa ei kerrota numeroin osterin syöntiin liittyvän riskin suuruutta. Se ei ole vähäinen.
Vaiston varaisesti vältämme riskejä, mutta tuurillakin seilaamme aika usein. Jos välttäisimme liikenteessä, harrastuksissa tai kotiaskareissa riskejä samoilla perusteilla kuin rokotuksien kohdalla, emme uskaltaisi tehdä oikeastaan mitään ainakaan mukavaa; elämä olisi kenkkumaista, jos päässä olisi tulevan vaaran hälytyskello.
Ei kaikesta yllä mainituista huolimatta ole liikaa pyydetty, että tekisimme arvioita valistuneeseen tietoon perustuen esimerkiksi rokottamisen riskien suhteen. Melkein päivittäin liian monet pelästyvät ja kauhistuvat sairastumisriskejä, joka todennäköisesti sattuu vain joka 100.000 ihmiselle. Täällöin puhutaan rokotuksen kieltämisestä sellaisesta uhkien takia, joka voisi sattua yhdelle naantalilaisille kerran viidessä vuodessa. Kun tätä vertaa siihen tosiasiaan, että joka toinen päivä kuolee yksi asukkaistamme, niin voi sanoa, että kaikki on suhteellista tai paremminkin monet asiat ovat suhteettomia.
Siksi kannattaa miettiä referoituun haastattelu-artikkeliin liittyvää grafiikka, joka havainnollistaa Astra Zeneca rokotteen haitta / hyöty analyysin tulokset. (kts artikkelin kuva)
En ole tilastojen käsittelyn ammattilainen mutta esimerkkinä voisi kuvata, että tuon tiedon valossa 50-60 vuotiaille rokotteen antamisen hyödyt ovat 25 kertaa riskejä suuremmat.
Taloudessa, jos olisi tällaisia investoinnin hyötykertoimia, niin sellaiset projektit oltaisiin jo tehty. Ja sivumennen sanottuna voi todeta, että rokottamisesta – kuten tällä palstalla on kerrottu- yhteiskunnan kustannuksiin verrattuna rokotuksen hyödyt ovat kymmenkertaiset.
Voisi toivoa, että median julkisen pelottelun sijasta vähän useammin rohkaistaisiin kansalaisia ymmärtämään omaa ja yhteiskunnan edun mukaista toimintaa. Siinä olisi enemmän järkeä, kuin päivittäisessä Sanna Marinille esitetyssä kysymyksessä: Miten voimme viettää juhannusta?
