Martin Wolf on maailmaa monipuolisesti seuraava ja ymmärtävä ekonomisti taustainen kirjoittaja. Hän varmaan toivoo parasta Joe Bidenille. Hän kykenee kuitenkin arvioimaan realistisesti tulevan presidentin mahdollisuuksia. Martin Wolfin kirjoituksista paistaa syvällinen perehtyneisyys tutkittuun tietoon, joka on yhdistetty hänen omaan kokemukseensa. Menneisyydestä on muodostunut tämän päivä. Tänään ratkaistaan se, mitä huomenna tapahtuu.
Referoin Martin Wolfin kirjoituksen alla:
Joe Bidenin valitseminen Yhdysvaltain presidentiksi on ensimmäinen hyvä uutinen liberaaliin demokratiaan ja sodanjälkeiseen monenkeskiseen järjestykseen uskoville sitten vuoden 2016 jälkeen. Hän on kunnollinen mies, jolla on vaistomainen käsitys arvoista, joita Amerikka on parhaimmillaan puolustanut.
Vaikka oletetaan, että Donald Trumpin hyökkäys vaaliprosessia vastaan epäonnistuu ja Joe Bidenistä tulee presidentti. Se on valtava helpotus. Mutta on typerää kuvitella, että Trumpistinen jakautuminen on voitettu. Laajemmin liberaali demokratia pysyy uhanalaisena Yhdysvalloissa ja muualla. Todisteet tästä todellisuudesta ovat valitettavasti selkeät.
Maailmanlaajuinen tyytymättömyys demokratian on alkanut jo ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Tyytymättömyyden lisääntyminen englanninkielisissä demokratioissa, joita johtaa Yhdysvallat, on silmiinpistävää. Pelottavaa on, että arvostettu yhdysvaltalainen aivoriihi Freedom House sijoitti vuonna 2020 Yhdysvaltojen demokratian laadulle 33. sijalle yli 1 miljoonan asukkaiden maiden joukossa Slovakian ja Argentiinan välillä.
Trump huomioon ottaen se ei ole tuskin yllättävää. Lisäksi tämä tapahtui ennen hänen yritystään heittää vaalijärjestelmän ylle vakavia perusteettomia syytöksiä vaalivilpistä.
Joe Bidenin kyky kääntää tämä kaikki on todennäköisesti rajallinen, vaikka hän varmasti haluaa tehdä niin. Hän tulee varmasti kohtaamaan republikaanien taipumattoman vastarinnan kongressissa, jossa republikaanit yrittävät varmistaa, että hänen ja liittohallituksen katsotaan epäonnistuvan, kuten heidän tavoitteensa oli Barack Obaman presidenttikaudella.
Vaikka Trump voi olla poissa (tai ei välttämättä ole), republikaanit ovat naimisissa plutokraattisten (rikkaiden hallinta) tavoitteiden ja nativistisen (vieraiden vastustamista) populismin kanssa. Jonkin sorttinen Trumpismin versio pysyy republikaanipuolueen ideologiana. Tämä on ainoa toteuttamiskelpoinen strategia puolueille, joka on omistautunut alhaisille veroille ja laissez fairelle eli (säätelemätön markkinatalous) erikoisessa demokratiassa, jossa vallitsee suuri eriarvoisuus. Tämän puolueen menestykselle on keskeistä korkeimman oikeuden tuki, joka perustaa valtansa perustuslain harhaanjohtavan ”origanalismin” (”alkuperäisyyden”) tulkintaan.
Näin ollen on todennäköistä, että mikään perustavaa laatua oleva asia ei muutu Yhdysvaltain politiikassa Bidenin puheenjohtajakauden aikana.
Lisäksi varastettujen vaalien väittämän rummutus jatkuu Trumpin porukoiden toimesta. Varsinkin jos GOP: n ( Grand Old Party = Republikaanisen puolueen) johto estää Bideniä menestymästä taloudessa; tämä voi mahdollistaa jopa Trumpin itsensä paluun.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei Joe Biden pystyisi tekemään mitään. Päinvastoin, presidentin valtuudet ovat valtavat ulkomailla ja (vaikkakin vähemmän) kotimaassa, vaikka korkein oikeus saattaisi onnistua riisumaan presidentiltä joitakin sääntelyvaltuuksien, joita hänelle uskottiin olevan. Välitön haaste on Covid-19. Täällä saralla Joe Biden voi olla onnekas. Jos lupaavasta rokotteesta tulee hyvä, hän voi saada tuloksia jo varhaisessa vaiheessa.
Silti demokraatit eivät todennäköisesti riko pluto-populistisen strategian menestystä, osittain siksi, että he ovat itsekin sellaisessa tilanteessa; myös he ovat riippuvaisia varakkaiden lahjoituksista, jotka eivät yleensä ole innostuneita korkeammista veroista tai aggressiivisesta sääntelystä. Loput aktiivisesta demokraattisesta vaalipiiristä – ja erilaiset vähemmistöt – pitävät todennäköisesti suurimman osan Trumpin evankelisten ja muiden kuin korkeakouluopetusta saaneiden valkoisten yhteenliittymästä raivoissaan.
Rahan rooli Yhdysvaltain politiikassa on perustavanlaatuinen. Uuden taloudellisen ajattelun instituutin julkaisema viimeaikainen päivitys vahvistaa, että väestön ylimmän desiilin näkemykset määräävät suurelta osin politiikan. Suuret turhautuneiden joukot eivät osallistu ja antavat täten intohimoisille äänestysryhmille lisävaltaa.
Menestyvä demokratia on paljon enemmän kuin joukko instituutioita. Valtion on katsottava palvelevan useimpien kansalaisten etuja. Jälkimmäisen on myös jaettava isänmaallisuus – maanrakkaus, joka ylittää sosiaalisen aseman, poliittisen vakaumuksen ja taloudellisen edun erot. Herra Biden puolustaa tätä.
Voivatko äärimmäisyydet tuntea saman vastustajistaan? taittaa olla kohtuutonta odottaa minkäänlaista muutosta sisäpolitiikassa, mutta entä USA: n rooli maailmassa?
Tässä muutokset saattavat olla suurempia. Odotan Bidenin puheenjohtajakauden yrittävän elvyttää etujen ja arvojen liittoutuman muiden edistyneiden korkean tulotason demokratioiden, erityisesti Euroopan, kanssa. Odotan, että Joe Biden tekee brittiläiselle pääministerille tiukasti selväksi ystävyyssuhteiden viisauden EU: n kanssa. Odotan, että Joe Biden laittaa Venäjän presidentin ja hänen Keski- ja Itä-Euroopassa olevat ideologiset akuutit takaisin ruutuun, jossa on merkintä ”vihamielinen”. Odotan myös, että Joe Biden pyrkii luomaan sitoutuneen, mutta vaativan suhteen Kiinaan realistisen monenvälisyyden yhteydessä.
Olen vähemmän varma siitä, että ratkaisevia suurvaltasuhteita voidaan hallita ilman vakavaa konfliktin uhkaa. Jotenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan on opittava kohtaamaan, kilpailemaan ja tekemään yhteistyötä samanaikaisesti. Erityisen tärkeä on ilmastosopimus. Trumpin johdolla muut, erityisesti Kiina, ovat saaneet ilmaisen kyydin tässä asiassa, lupaamalla hiilen kuriin saattamista monien vuosikymmenten ajan tulevaisuudessa samalla kun rakensivat kiihkeästi voimaloita. Mutta tämä vaatii Yhdysvaltoja nopeuttamaan omaa vihreää muutostaan. Mahdollisuus on olemassa. Mutta se edellyttää todennäköisesti myös jonkinlaista yhteistyötä kongressilta. Nykyään asiat näyttävät olevan hyvin epätodennäköisiä.
Oikea vastaus Bidenin valinnan seurauksista on toivo ilman naiiviutta.
Donald Trump on osoittanut, että solipsistinen (minä ensin ) suurvalta, joka on päättänyt hajottaa maailmanlaajuisen järjestyksen, tekee paljon enemmän kuin tuhoaa vain oman maineensa.
Joe Biden voi toimia fiksummin, mutta syvät konfliktit jatkuvat kotimaassa ja ulkomailla. Joe Bidenin presidenttikausi saattaa päätyä pettymykseen. Toivon parasta, mutta hänen maansa on syvästi jakautunut ja haasteet näin ollen ovat valtavat.
martin.wolf@ft.com
