Hämmästellen luemme Simon Schaman kirjoitusta USA:n presidentin vaalien asetelmasta.
Enemmän kuin mitkään aikaisemmat vaalit, tämä ei ole niinkään valinta vastakkaisten politiikkojen välillä kuin totalisoituva ja katkera taistelu kuolemaan asti kahden toisiaan poissulkevan vision välillä siitä, mitä Amerikka on tarkoitus olla.
Tällaisten vakaumusten taisteluissa (jotka muistuttavat enemmän uskontosotaa), molemmat osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että toisen voitto merkitsee tasavallan loppua, joten kilpailu muuttuu lopullisten painajaisten kilpailuksi.
Mike Pence julisti, että Bidenin Amerikassa ”et ole turvassa” . Trumpin painajaisessa on sosialistinen maailmanloppu, jossa esikaupunkien idylliä tunkeutuu matalavuokrainen (riff-raff )rupusakki ja jossa , ryöstöanarkistit vievät valitsemansa tavarat mennessään ennen pysäköidyn maastoautosi sytyttämistä.
Tässä kommunistisessa helvetissä on poistettu, muun muassa joulu, lehmät, suuret ikkunat, koko kaasu- ja öljyteollisuus sekä Jumala.
Ja sitten havahduin. deja vu eli meilläkin vuoden 1980 vaalien alla levisi uskomattomia tarinoita.
Vuoden 1982 presidentinvaalien alla väitettiin, että sosiaalisti Mauno Koiviston merkitsevän kirkkojen sulkemista ja polkupyörien sosialisointeja.
Johannes Virolaisen valitsijamies, Keskustan kansanedustaja Rovaniemen maalaiskunnan kunnanjohtaja-juristi – väärä leuka – Mikko Jokela tuli melkein juoksujalkaavalitsijamiesvaalin tuloksen selvittyä Eduskunnan käytävällä vastaan ja tokaisi:
Pitää mennä soittamaan meidän kylän mummille, että pistävät potkukelkat lukkoon.
Niin, että osattiin sitä meillekin ja aiheetkin olivat samat kaiken lisäksi ilman nettiä. Huomattakoon, että Mauno Koivisto, vaikka oli vakaumuksellinen kristitty, piti asian tiukasti sivussa. Hänen vakaumuksensa oli, että uskonasioita ei pidä sekoittaa politiikkaan eikä julkiseen toimintaan. Hän ei toivottanut Jumalan siunausta presidentin Uuden Vuoden puheen lopuksi. Hän edusti sekulaarista valtiokäsitystä. Viisas mies.
