Kun nyt vaalitaistelu alkoi pitää unohtaa republikaanit vastaan demokraatit. Kyse on kapinasta establishmentia vastaan , huulenheitto
haastaa poliittisen korrektiuden,
häiriöitä vs. business as usual ja kansallismielinen populismi vastaan
tavanomainen kansainvälisyys.
Edward Luce tiivisti asetelman FT:ssä.
Samanlaisia analyysejä vilisivät
laatulehdet.
Jopa kaikista asioista paremmin perillä oleva Hesen
Heikki Salmela kauhisteli TS:ssä vaalien vastakkainasettelua
juuri kun on saanut haukkutuksi pataluhaksi sopimusyhteiskunnan ja pienpalkkaisten ay-liikkeen. Likinäköisyys
ja kaukokatseisuus on makuasia.
Sanotaan, että Donald Trump ja Hilary Clinton eivät kilpaile
suosion määrästä, vaan epäsuosion vähäisyydestä. Täällä ihmetellään , että
miten Trump voi mennä oikealta ja vasemmalta ohi, vaikka olemme nähneet
Persujen nousun.
Seuraava runsas puolivuotinen kausi on oleva käänteitä
täynnä. Ja monet maailmassamme ovat on
sydän syrjällään. On niin turvallista kauhistella kaukana olevia asioita
sellaisia, joista puhutaan paljon, ja jotka eivät vaadi todellisia kannanottoja.
Yhden näkökulman tähän tuon: Epävarmuus, jota tunnemme USA:n
tulevasta PRESIDENTISTÄ ON PIENTÄ VERRATTUNA SIIHEN MITÄ MEIDÄN PITÄISI TUNTEA
VENÄJÄN OLEVASTA.
Demokratiassa on sentään mahdollisuus!
