Noah Smith perustelee kirjoituksessaan miksi tyrannit eivät menesty sodassa.
Vastaukseksi hän tarjoaa älyä .
Siinä ei ole tietenkään yllättävää: Evoluutiossa ihminen menestyi – tie meillä käymässä oleville on vaan pitkä.
Mutta lasten suustakin totuuksia kuullaan kirpun suulla:
Oispa mulla voimaa kuin suurella härällä, ettei tartis aina pelata järjellä …
Historia kertoo, että lopulta Hitlerin kolmas valtakunta kaatui ja niin kävi Stalinin kommunismille ja tietenkin sitä ennen lähes kaikille maailman monarkeista, jotka joutivat antamaan periksi demokratialle.
Mutta kaikki vie niin kohtuuttomasti aikaa, että demokratiassa ihmiset eivät jaksaa odottaa. Siinä suuri uhkamme.
Slava Ukraina
Vapaus tietenkin on ykkösasia. Mutta älyä on tarvittu, kun on kehitetty teknologiaa joka teki Ukrainasta droni-sodankäynnin mestarin.
Autoritaariset johtajat tekevät liitoja valmistautuakseen lyömään liittolaisensa, tunkiolla on vain yksi kukko.
Noah Smith lopettaa rohkaisevasti:
Mutta jos nykytapahtumat ovat vakuuttaneet sinut siitä, että tyrannia on marssilla ja vapaus ikuisesti väistymässä, sinun kannattaa luultavasti katsoa varsinaista taistelukenttää ja tuntea olosi hieman rohkaistuneeksi. Jos 2000-luvun puolivälissä alkanut il-liberalismin aalto aikoo murtua ja vetäytyä, taistelukentän tappioilla on luultavasti paljon tekemistä sen kanssa – aivan kuten aiempinakin aikoina.
Mutta hän varoittaa: Sisäinen rappio voi olla liberalismin tappio
Toivon, etteivät ihmiset tulkitse tätä viestiä väitteeksi, että liberaalit demokratiat olisivat luonnostaan vahvempia kuin autokratiat. Trump on typerys, mutta Uusi Akseli saattaa vielä nousta pystyyn Kiinan mahtavan teknologisen ja teollisen mahdin tukemana. Tai vaikka autokratiat jatkaisivatkin epäonnistumistaan ulkomaisissa sotilaallisissa seikkailuissaan, sosiaalisen median luonnollinen häiritsevä ominaisuus saattaa yksinkertaisesti kaataa kaikki liberaalit demokratiat sisältäpäin ja jättää maailman epäpätevien tyrannien taisteltavaksi
