Viimepäivien tapahtumat ovat taas kerran herättäneet halun
löytää poliittinen messias, tai ellei ihan sellaista, niin sitten sellainen hybridi
yhdistelmä ihminen, joka olisi Donald Trumphin ja Jo Coxin yhdistelmä.
Puhutaan siis uudesta poliitikosta, jota kutsun lyhenteellä UP.
Esimerkkitapauksista toinen on ideologiansa vuoksi murhattu vasemmistolainen
nelikymppinen kahdenlapsen äiti ja toisaalta upporikas suurisuinen seitsemänkymppinen
populistinen naistenmies.
Tässähän on kysymys vanhastaan tutusta vastakkain asettelusta; sitä voidaan
luonnehtia vaikkapa ihminen vastaan raha. Mutta käytännössä Trumphin tyyppi – siis
se tyyppi, joka haluaa valtaa – voi menestyä. Hyvä minä on ihailee Coxia, mutta itsekkäämpi
– uskallanko sanoa- materiaalinen
minämme äänestää Trumphia.
Mutta näin Simon Kuperin kuvaa messiasta siis häntä, jota nyt odotetaan. siis
UP:n pitäisi olla tai seuraavan lainen:
Uudella politiikoilla on oltava (message) sanoma on oltava
viesti. Toimiakseen entistä paremmin hänen tulee olemuksellaan ilmentää hänelle
viestiään. Hän on mieluiten tavallisten tavallisen ihmisen joukosta metropolien
eliitin ulkopuolelta. Tehdastyöläisen tytär, kuten Jo Cox tuntee miten kansan syvät rivit
elävät ja asuvat.Uusi poliitikko tulle politiikan ulkopuolelta,; toinen hyväntekeväisyydestä
toinen kiinteistöalalta.
Uusi poliitikko ei saa olla kenenkään taskussa ja tässä viitataan Hillary Clintonin
rahoittajiin.
UP:n pitää edustaa optimismia, mihin brexitin vastaien siis EU:n puolesta
kampanja ei pysynyt.
UP:n tulee olla patriootti eikä Jeremy Corbun voi kieltäytyä laulamasta
kansallislaulua. Se ei voi olla hikeä ja kyynelitä, vaan sen on sovittava latinoille,
valkoisille työläisille ja muslimeille.UP:n ei pidä kuitenkaan puhua politiikkaa vastaan, sillä se
toiminnan siinä mahdottomaksi.
Saksassa Baden-Württemberg konservatiivisessa
osavaltiossa menestynyt vihreä Winfried Kretschsmann kertoo, että pitää kuunnella, mutta päättää
itse. Nelson Mandela jaksoi kuunnella muitakin kuin tukijoitaan, valkoisia
afrikkalaisia.
Muutoksesta kärsivät köyhät eivät jaksa kuunnella nykyisen epätasa-arvon aikakaudella
heille kydyttömiä kansantalouden BKT-juttuja.
Vanhat huonosti menestyneet johtajat kuten Ranskan presidentit Francois Hollande ja Nicolas Sarkozy ovat rasite puolueilleen.
José Manuel Barroso pankkiriksi ryhtyminen vie uskottavuutta toiminnalta.
Tällainen on estettävä.
Niinpä niin.
Ominaisuuksia pitää olla. Mutta on varmaa, että
ajankohta, tuuri ja ikävä kyllä myös markkinointi ovat ratkaisevassa asemassa.
Ja mikä pahinta; eivät äänestäjät ole mitään kansanvallan ritareita, eivät he
analysoi, arvioi eivätkä voi tietää, mitä tilatessaan saavat.
Siksi olen naiivi ja olen sitä mieltä, että politiikan pitää edustaa sitä, mihin uskoo eli nytkin pitää puolustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia, kansainvälistä yhteistyötä ja EU:ta.