Osmo
Soininvaara blogi on
päässyt Hesarin pääkirjoitukseen. Siinä hänen viisauksiaan lainataan. Yksi
kuuluu: ”Lehtimiehistä on tullut henkisiä perussuomalaisia.”
Tutkittu tieto kertoo, että toimittajissa on suhteellisesti enemmän vihreitä ja
vassareita kuin muiden puolueiden kannattajia. Soininvaaran pääsy
pääkirjoituksen on oiva esimerkki tästä.
Mutta onhan persuillakin näkyvyyttä ja mahdollisuuksia muita enemmän ja sekin
ennen viime eduskuntavaaleja tuli tutkimuksin osoitettua. Viimeinen vahvistus tuli Timo
Soinin aamuisessa TV 1 haastattelussa. Timo Soini sai toimittajan
ihailevien katseiden alla puputtaa rauhassa. Palkka ei ole se ongelma vaan
sivukulut, kertoi Soini. Esimerkiksi toimittajan 3.000 palkan lisäksi tulee
toinen saman verran päälle sivukuluja, väitti Soini toimittajan nyökkäillessä.
Siinä tuli ainakin tuplaksi korotettua sivukulujen vaikutus ilman vastaväitettä.
Toimittajatkin ovat ihmisiä. Vaikutusvalta ja keskinäisen kritiikin on kasvattanut monista herkkähipiäisiä ja mielellään voimaansa näyttäväksi; Majesteettirikos on olla tanssimatta heidän pillin tahdissa.
Paavo Lipponen on hyvä esimerkki. Lipposen
hallitukset tulivat nk. asiantuntija-arvioissa ykköseksi ja kakkoseksi. Kuvasta
näkee, miltä toimituksesta valinta tuntui.
Sen lisäksi tekstiin sujautetaan sellainen väärä tieto, joka näyttää elävän,
vaikka se on monta kertaa vääräksi osoitettu. Lipposen kakkoshallituksen
kuvauksessa on seuraava kohta:
Tarja Halosen
ministerikaudella ulkopolitiikka oli tiukasti Lipposen hyppysissä,
mutta Erkki Tuomioja ei Yrsa Grünen mukaan ”suostunut toisen viulun
soittamiseen”. Jännitteitä
toi Lipposen tuki Yhdysvaltain hyökkäykselle Irakiin. ”Lipposen
aikana Suomella oli kokoaan suurempi rooli EU:ssa”, Heikki Paloheimo
toteaa.Sitaattia ei ole väitteen
kohdalla, joten se lienee toimituksen omia. Toimitukset vahvistavat omia
näkemyksiään ovelasti, kuten esimerkki osoittaa.
Lipposen vastine oli seuraavan päivän lehden mielipidesivun viimeisenä yhden palstan
suuruisena oikaisuna. Paavo Lipponen kirjoittaa:
En missään vaiheessa tukenut Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin. Kaikki
Irakiin liittyvät hallituksen päätökset olivat tuolloin yksimielisiä
ja ne tehtiin presidentin johtaessa puhetta. Suomi noudatti johdonmukaisesti
linjaa, jonka mukaan päätökset mahdollisista Irakia koskevista
sanktioista on tehtävä YK:ssa (Turvallisuusneuvostossa).
Tätä linjaa ja hallituksen päätöksiä edustin keskusteluissani Yhdysvaltain
ulkopoliittisen johdon kanssa joulukuussa 2002. Silloin Yhdysvallat
oli vastikään hyväksynyt Turvallisuusneuvostossa yksimielisesti
päätetyn Irak-päätöslauselman 1441.
Luemme juttuja ehkä puolueellisesti mutta emme kuitenkaan niin väärin, etteikö
objektiivisestikin arvioiden jotain syvästi asenteellista on toimitusten
työskentelyssä. Neljännen valtiomahdin merkitys on niin suuri, että sen toivoisi
näkyvän myös vastuuntunnossa.
