Merisalin aasinsilta

Merisali1960JL20131204

Todellinen ”aasinsilta”
oli Merisalin suojeltava laituri. Kun maakuntamuseo toivoo löytävänsä hylkyjä Merisalin alta, niin omat arkkitehtimme
suojelevat edesmenneen ravintolatoimikunnan ideoimaa ja Ovaskan Jaskan suunnitelmaa
ja rakentamaa 1980-luvun laituria.
Naantalin entinen joustavuus on kääntynyt jarrutukseksi. Viranomaistoiminta on
kääntynyt palvelemisesta pakottamiseksi. Ei ole ihme, että työllisyys ja taloudellinen
kehitys takkuaa täällä ja muualla näillä asenteilla. 

Muutama muistikatkelma menneestä taustaksi:

1960-luvun lopulla pitkään jatkunut Tavastin Killan
raittiusravintolan vuokraus päätyi siihen, että vuokraaja Masa Niemi ei edes
ilmaiseksi halunnut jatkaa vuokrausta. Mokonäkki kahvilaketju tuli apuun ja lupasi
hoitaa korjaukset ja pitää ravintolaa
auki, jos saa vuokrasopimuksen kymmeneksi vuodeksi. Vuoden toiminnan jälkeen Nilan omistajaperhe  kyllästyi ja he myivät oikeudet Raision Rukin
pitäjälle Pentti Mäkiselle, jonka
johdatuksella Naantalin rannan ravintolatoimintaan tulivat uudet tuulet.

Vallankumouksellisin
oli ulkoterassi. Muistan itse todenneeni KRL:ssä, että jos vielä vuokraa maksaa
jalkakäytävän vuokraamisesta, niin siitä vaan. Huumorintajuinen Alkon johtaja
Samuli Lohikoski kyseli, että ruvettiin myymään viina kadulla, kuten silloinen
Alkon johtaja Samuli Lohikoski tokais, ai että viina kadulla ruvetaan myymään. Lupoa
tuli ja uusi kausi Naantalin rannassa alkoi. Mäkisen menestys laajensi Kiltaa ja esimerkki tarttui tarttui muihinkin. Naantalista tuli
maankuulu tunnelmaltaan eurooppalaine veneilijöiden suosima kohtaamispaikka.

Turussa ulkomyyntiä olo vain Börsin
pimeässä puistossa ja Samppalinnan  pohjoispuoleisella
pimeällä rinteellä. Katujen varsilla eikä joen rannassa ollut mitään, kuten
nykyisin. Naantalin terassit kylpivät ilta-auringossa ja asiakkaissa.

Rantsu, vaikka terassit rakensikin, oli kuitenkin vielä pitkään Aila Heinosen
paikalliskapakkamaisessa hoidossa karvalakki ja ruokapuolineen. Kaivohuonetta vuokrattiin Itämeren siitä
luovuttua erilaisille yrittäjille ja kaupungin kannalta melko huonoin tuotoin. Aika
erityisesti anniskelupolitiikkaa oli muuttunut ja Kaivohuone ei löytänyt
linjaansa.  Sitä pidettiin kaupungin
lippulaivana eli se oli pidettävä auki kustannuksista riippumatta.

Ravintolatoimikunta

Kaupunki tunnisti ongelmat ja niinpä kaupungissa toimi ravintolatoimikunta,
jota johti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Eero Sutinen ja jäseninä olivat
kh:n jäsenet Mikko Rönnholm ja Martti Sipponen ja sihteerinä kaupunginjohtaja
Jorma Kallio. ( Kuriositeettina mainittakoon, että toimikunnan toimiala oli
laaja. Mm:ssa Emäntäkoulun maanvaihto hoidettiin sen toimesta. Toimikunta
ärsytti muita päättäjiä ja niin se sitten Hannu Aallon, sd esityksestä lakkautettiin.
)

1980 luvun käänne

1980 luvun alun merkittävä käänne oli taas Pentti Mäkisen
käsialaa. Hän oli ostanut nykyisen Trapin kiinteistön ja päätti perustaa
paikalla omassa omistuksessa olevan kalaravintolan. Hän oli erityisen ihastunut
siihen, että Trapilla oli oma ranta. Siitä alkoi ankara kädenvääntö Trapin
rannastsa. Mäkinen haki todisteita ikiaikaisesta kiinteistön rannan nautintaoikeudesta
aina Tukholman arkistoja myöden, mutta ravintolatoimikunta näki asian toisin eikä suinkaan
vastoin ravintolattomiinhan ja Mäkisen
etuja. Mäksiselle tehtiin ehdotus, josta oli vaikea kieltäytyä: Kaivohuoneen
edessä olevaa pienvenelaitureita naantaliksi paattihaminaa jatketaan Trapin kiinteistölle asti ja siitä
edelleen rantalaiturina Merisalille ja sieltä vielä sittemmin eteenpäin. Trappi
sai laitureihin paikat ja näin kompromissi syntyi, jonka merkitys tämän päivän
rannan käytölle on merkittävä ehkäpä ratkaisevaa kahdesta syystä: Nykyisellä säilyttämisen
hengellä rannassa kaivettaisiin lusikalla varmaan víeläkin ja kaupungin rohkeuden puutteinen päätöksenteko olisi juuttunut moneen kertaan. Mutta silloin oli meininki
toisenlainen.

Nyt sitten tullaan tähän päivään.

Kaupungin pitää huolehtia kaupungin vetovoimaisuudesta ja
tehdä voitansa palvelueleinkeinojen menestymiseksi. Naantalin ravintoloiden
pärjääminen ei ole mikään automaatti, sen tiedämme. Trendit ja monet muut
tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Yleisten edellytysten lisäksi kaupungin ravintolakiinteistöjen
omistuksen hoito vaikuttaa merkittävällä tavalla yrittäjien mahdollisuuksiin
menestyä. Kysymys on tietenkin siitä, että säännöksiä on noudatettava ja
kiinteistöjen pitää olla hyvässä kunnossa. Vuokrausjärjestelyt ovat olleet monenlaiset
alkaen puhtaasta vuorauksesta ja päätyen pitkäaikaiseen
kunnostusvelvollisuuteen liittyvillä maanvuokrasopimuksilla. Kaupungin on
luonnollisesti hoidettava oma osuutensa ja pyrittävä toiminnassa yhdenvertaisuuteen.
Tätä taustaa valotta oheinen grafiikka.

Kassaperusteisesti arvioituna tämä kaupungin liiketoiminta-alue
on tappiollista. Viimeisen viiden vuoden aikana 0,6 M€. Vaikka laskelma ei koske
kaikkia, se kertoo kuitenkin paljon. Tästä nähdään, että Merisali on Naantalin
tuottavin kohde. Se pitää koko toimialan jotenkin siedettävänä. Nämä seikat
huomioon ottaen, on siten välttämätöntä, että kaupunki kiinteistön omistajan
huolehtii siitä, että toiminta voi siellä jatkua ja menestyä. Sen vuoksi on
vihdoin ryhdytty toimiin saniteetti- ja keittiötilojen korjaamiseksi nykyaikaiselle
siedettävälle tasolle. Nykysin kiinteistö on näiltä osin ala-arvoisessa kunnossa. Kun
vihdoin rahat tarkoitukseen on löydetty, niin sitten alkoi pahantahtoinen virkabyrokratia tarttua
peliin. Rakennuslupa vaatii asemakaavan muutosta ja asemakaavan muutos taas edellyttää
museoviranomaisten hyväksymistä.Tälläkö koko hanke taas kaadetaan?

Kaupunginjohtajan  käsitys on, että nämä uudet
kaavamääräykset siitä, että kaivauksista on ilmoitettava vuotta ennen niihin
ryhtymistä, eivät estä hankkeen toteuttamista ennen ensi kevättä. Eli näin
sitten mennään valtuustoon hyvässä uskossa.ja toivotaan ja edellytetään, että kaupunginjohtaja huolehtii asiasta.

Pieni suuri juttu on suojelumerkintä

Toinen pikku juttu oli
se, että Merisalin edessä oleva laituri oli merkitty suojeltavaksi kohteeksi.
Kun asiaa tarkemmin tiedusteltiin, niin selvisi, että  merkintä on tullut ei historiallisen
tiedon vaan pelkän luulon varassa niinpä kaupunginhallitus rohkeni päätyä seuraavan
päätöksen kun oli sille saanut hyväksynnän arkkitehdiltä:

Kaupunginhallitus hyväksyi kaupunginjohtajan muutetun päätös ehdotuksen ja päätti
esittää, että kaupunginvaltuusto hyväksyy Merisalin asemakaavan muutosehdotuksen
siten muutettuna, että asemakaavakaavamerkinnöistä ja -määräyksistä poistetaan laiturialuetta
koskeva suojelumerkintä (la/s-merkintä).

Tämä on sinänsä pikku juttu, ellei se herättäisi kysymyksen suojelumerkintöjen
perusteiden epämääräisyydestä. Suojelumerkintä pitäisi olla poikkeustoimi ja
siihen pitäisi mennä vain painavista syistä. Suojelulla jarruttamien on tullut
tavaksi ja siihen näyttää olevan kiusasta Naantalissakin. Se on vaarallinen ja
vahingollinen suuntaus.
Kaupunginjohtajan on puututtava tällaisen toimintaa
jämäkästi ja selkeästi.

Oheinen kuva vuodelta 1960 ? Jouko Leinon kokoelmista

14.10.2015

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa