Rehtori Mauno Kesäläinen oli arvostetuin opettajani.
Me monet hänen oppilaansa olemme kiitollisia saamastamme opetuksesta ja ohjauksesta; hänen luomalta pohjalta oli hyvä jatkaa.
Mauno Kesäläistä me oppilaat kutsuimme Manuksi – ainakin minusta siinä oli tietyn tyyppinen yhteys samanlaista fundeerausta ja viisautta harjoittavaan toiseen Manuun.
Meidän opettaja Manumme herätti luonnollista luottamusta ja kunnioitusta, josta syntyi luonnollinen auktoriteettiasema, jota sävytti kuivan älykäs huumori.
Mauno Kesäläinen oli kunnallisen urani aikaisista valtuuston puheenjohtajista paras.
Hänellä oli nostetta ei pyrkyä. Yhden vaikean mutta menestyksellisen kauden jälkeen hän halusi keskittyä rehtorin vaativaan tehtävään.
Velvollisuudentunto oli hänen arkipäiväistä isänmaallisuuttaan.
Näitä ansaittuja ylistäviä luonnehdintoja ei olisi voinut sanoa suoraan Mauno Kesäläiselle; hän olisi vaivautunut. Vaatimattomuus lisäsi arvostustamme.
Omaisten valitsemat muistosanat osuvat ja tiivistyvät meidänkin muidenkin syvästi lämpimät ajatuksemme
Elämän valo, rauha, viisaus ja lempeys.
Mikko Rönnholm
