Ilkka Kononen kirjoitus Forssan lehdessä otsikolla: Forssan Lehdellä oli tärkeä rooli Ida Maria Saarisen matkalla kirjailijaksi
Ida Maria Saarisen tie esikoiskirjailijaksi 73-vuotiaan ei ollut suoraviivainen. Maanantaina Saarisen syntymästä tulee kuluneeksi 125 vuotta.
Vuoden 1965 Lounais-Hämeen joulussa ilmestyi lyhyt runo. Sen loppuun liitetyssä saatteessa kerrotaan, että runon on kirjoittanut rva Ida Karke. Lähettämässään kirjeessä hän on kertonut
itsestään:
”Kova ja kylmä on ollut kohtalon tieni. Kaikki pyrintöni ovat alkuunsa katkenneet. Minulla oli vain ihanat uneni, josta sain lämpöä kylmään todellisuuteen.”
Kahdeksan vuotta myöhemmin samainen Ida Karke palkittiin Kertomus elämästä -kirjoituskilpailussa, ja Otava julkaisi hänen esikoiskirjansa Nokkosia ja harakankukkia.
Kirjailijanimekseen Karke otti tyttönimensä Ida Maria Saarinen.
Saarisen tie 73-vuotiaaksi esikoiskirjailijaksi ei ollut millään tavoin suora, vaan erittäin polveileva. Forssan Lehdellä oli matkan varrella tärkeä rooli, sillä sen kautta Saarinen löysi
kirjoituksilleen sekä kannustavan julkaisijan että kiinnostuneen lukijakunnan.
Ida Maria Saarinen oli harrastanut kirjoittamista lapsesta ja nuoresta asti ja kirjoittanut aikuisiällä esimerkiksi runoja erilaisiin tilaisuuksiin. 1950- ja -60-luvulla hän osallistui aktiivisesti
moniin muistitiedon keräyksiin ja luovutti kirjoittamiaan aineistoja mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon ja Työväen Arkistoon.
Vaikka joitakin Saarisen tekstejä oli julkaistu aiemminkin, kirjoitus- ja julkaisutahti vilkastui huomattavasti joululehden pienen runon jälkeen. Forssan Lehden pitkäaikainen toimittaja Esko
Viljanen otti yhteyttä Saariseen ja pyysi tätä kirjoittamaan muistelmia lehdessä julkaistavaksi. Sen myötä käynnistyi kirjoitussarja, jota Hannu Lahtonen on luonnehtinut ”aikakauden omaksi
ilmiöksi”.
Kirjoituksissaan hän kuitenkin palasi lapsuutensa ja nuoruutensa Forssaan ja erityisesti Ronttismäkeen.
Saarinen oli sotien jälkeen muuttanut perheineen Naantaliin ja asettunut sinne asumaan. Kirjoituksissaan hän kuitenkin palasi lapsuutensa ja nuoruutensa Forssaan ja erityisesti
Ronttismäkeen, jossa hän oli asunut aikuisikäänsä asti.
Ensimmäinen muistelus ilmestyi tammikuussa 1966. Aluksi Saarinen kertoili lähisukunsa elämästä, mutta aika pian aihepiiri laajeni lasten leikkeihin, koulunkäyntiin ja muuhun Ronttismäen
elämänmenoon 1900-luvun alkupuolella.
Kirjoitusten vuo jatkui vilkkaana. Kun Forssan Lehti täytti 50 vuotta marraskuussa 1967, myös Saarinen pääsi juhlanumerossa muistelemaan vuosikymmeniä kestänyttä suhdettaan lehteen:
”Vuosia ja vuosikymmeniä vieri vanhan tuttavan vain harvoin sattuessa silmiin, mutta aina sen tapaaminen oli iloinen tuulahdus kodin tuntumasta.” (FL 29.11.1967)
Aika pian suhde viileni yllättävästi. Vuoden 1968 alussa Saarinen oli edennyt muistoissaan sisällissodan aikaan. Kirjoitussarjasta Pieni ihminen kansalaissodan suurten tapahtumien
vyöryssä ehdittiin julkaista viisi kirjoitusta, kunnes niiden julkaiseminen keskeytettiin. Lehden toimitus oli saanut ilmeisen kärkevää palautetta, jossa Saarista syytettiin punaisen osapuolen
tekoja kaunistelevista kirjoituksista.
Hämeenlinnalainen Hämeen Kansa tarjosi toviksi Saariselle uuden foorumin, jolla hän saattoi jatkaa sisällissotasarjansa päätökseen asti. Esko Viljanen sai kuitenkin houkutelluksi Saarisen
takaisin Forssan Lehden palstoille.
Aina sen (Forssan Lehden) tapaaminen oli iloinen tuulahdus kodin tuntumasta.
Ida Maria Saarinen
Kirjoituksia ilmestyi jälleen tasaiseen tahtiin, mutta aiheet eivät herättäneet enää poliittisia intohimoja.
Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi vuonna 1972 Kertomus elämästä -kirjoituskilpailun. Saarinen on kertonut, että huomasi ilmoituksen sattumalta ja totesi samalla: ”… minullahan on
elämästäni valmista juttua metrikaupalla. Mitäs, jos rupeaisin siitä kirjaa väsäämään.”
Kilpailuun lähetettiin lähes tuhat käsikirjoitusta. Ida Maria Saarinen oli yksi viidestä palkitusta kirjoittajasta. Nokkosten ja harakankukkien jälkeen Otava julkaisi parissa vuodessa kaksi
muutakin Saarisen käsikirjoitusta. Sen jälkeen WSOY julkaisi Saariselta vielä kaksi kirjaa.
Ida Maria Saarinen kirjoitti uskovansa, ”että jokainen, joka kykenee kirjoittamalla omintakeisia ajatuksiaan ilmaisemaan, haluaa aikaansaannoksiaan myös julkaista”. Saarisen piti odottaa
vuoroaan vuosikymmenten ajan, mutta kun Forssan Lehti ja Esko Viljanen mahdollisuutta tarjosivat, hän oli siihen valmis tarttumaan.
Maanantaina 4.8. tulee kuluneeksi 125 vuotta kirjailija Ida Maria Saarisen syntymästä. Forssan kaupunginkirjasto järjestää lauantaina 6.9. klo 13 Saarisen elämää ja tuotantoa esittelevän
tilaisuuden.
Kommentti: Kirjan paikka?
Ilkka Kononen
