Maaliskuun Idus on tänään. 2045 vuotta sitten syntyi lentävä lause salamurhatun Caesarin suussa.:” Sinäkin Brutukseni” – Nyt sanomme sinäkin Neste
Neste oli kansallista huoltovarmuutta, mutta myös kemian teollisuuden kehittämistä. Se oli neuvostokaupan välttämätön instrumentti ja naantalilaisille hyvinvoinnin sampo. Se oli mallikelpoinen työpaikka, ja paljon muuta. Tätä mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä, vaikka tiedän, että sitä tikulla silmään.
Tiedän, että Naantalin jalostamon lopettamisen laihana lohtuna – toivon kipinänä- monet pitivät Kilpilahteen sijoittuvaa uusinvestointia. Sellaista solidaarisuuttakin kuulin työpaikkojen menetyksen vaikerruksen seasta.
Nyt selitetään, että kyllä tämä meidän iloksi Nesteen osakkeen nousun myötä kääntyy.
Valtio tietenkin saa omaan laariin jotain ja tietenkin ne joilla osakkeita on, mutta mitä saa Nesteen duunari Rotterdamista lahjaksi ja mitä saa suomalainen työllisyys yleisemmin ja jaksammeko uskoa edes siihen, että kehitystyö jää Suomeen. Ehkä niin toistaiseksi käy siksi, että suomalaisen insinöörin työ on halpaa. Ja halpana sen on pysyttävä, jotta työn säilyvät.
En tykkää tästä mallista.
Ja siksi sanon puoluetoverit – sisaret ja veljet sosialidemokraatit! Harkitkaa omistajapolitiikka uudelleen:
Kun meillä ei ole sanavaltaa ja kun olemme pörssissääntöjen armoilla, on meidän omistuksemme määrä ja laatu arvioitava uudelleen. Voi olla, että kannattaa odottaa ottajaa- jotain suurta ja mahtavaa – tai voi olla viisasta luopua pikkuhiljaa. En tiedä, mikä viisainta on, mutta sen sanon, että nykyasetelmaan ei kannata jäädä.
Kuvakaappaus KL: artikkelista : ”Neste ei lähde Suomesta mihinkään”
Mikko on taas kerran varsin oikeassa. Neste oli ensin Naantalille ja sen kasvulle ensiarvoisen tärkeä, ja sittemmin Porvoon jalostamon myötä koko Suomelle. Rotterdamin valintaa Porvoon sijasta ei helpota lainkaan vaikka kuinka surkean näköisenä omistajan taholta vastaava ministeri Tuppurainen asiasta tiedottaakin. Ministeri Lintilän mukaan Rotterdamin valinta oli luonnon lain mukainen tapahtuma, joka oli odotettavissa ja jolle ei voinut mitään. Huolimatta että merkittävä omistusosuus Nesteestä on vielä Suomen valtion lisäksi suomalaisilla yhteisöillä, säätiöillä, niin on varsin naivia puhua ja yrittää herätellä jotain kotimaista talvisodan henkeä pelastamaan kurjistuvaa Suomen taloudellista tilannetta. Ohisalon ympäristöaktivistit tosin voivat taputtaa käsiään ja myhäillä tyytyväisyydestä, että tällainen melkoisen saastuttava niin sanottu uusiutuvien polttoaineiden laitos tulee muualle kuin Suomeen, ja Rotterdam pumppaa jätteet Pohjanmeren tyhjentyneisiin raakaöljyonkaloihin, tosin näiden säilöttyjen saasteiden vastuu siirtyy tuleville sukupolville.