Äänestäjät ovat kuukauden lopussa vaativan tehtävän edessä. Pitäisi valita presidentti kuudeksi vuodeksi tai ehkä jopa 12 vuoden ajaksi.
Ehdokkaita on yhdeksän ja ansioita heillä on runsaasti. Kysymys tiivistyy, kenen arvot ja punnitut kyvyt antavat parhaan valmiuden Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen johtoon yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Demokratia ei ole kovassa huudossa maailmalla.
Vaalit ovat siksikin tärkeät. Vaikka joskus on valittu” työväen presidenttiä” , valittava presidentti on kaikkien suomalaisten presidentti. Kansanvalta on koettu keinoksi erimielisyyksien hoitoon. On osattava tehdä kompromisseja, joilla turvataan myös vähemmistössä olevien oikeudet. Presidentillä on tässä roolinsa, vaikka suora kansanvaali järjestelmänä ylläpitää turhankin runsasta kuvaa presidentin vallasta ja haikailee presidentille yhä aktiivisempaa roolia.
Presidentin perustuslaissa säädetyt tehtävät ovat kapeat, mutta painoa niissä on. Edustus puolustusliitto Natossa on avartanut vielä näköalaa. Tämä rooli on tosin vallan ja vastuun osalta vielä säätämättä ja nojaa nyt presidentin omaan harkintaan. Niinistö on osannut sitä puolta taidolla hoitaa. Suhde eduskuntaan saattaa tulevaisuudessa ratketa siirtämällä presidentin valinta eduskunnalle.
Ulkopoliittinen keskustelu käy nyt tunteella.
Puhutaan julmasta hyökkäyssodasta ikään kuin kaikki sodat eivät olisi julmia ja tuomittavia. Ajattelu edustaa kerrasta poikki asennetta. Elämä on harvoin sellaista Sotien tuomitseminen ja rauhan puolesta puhuminen ei ole pelkuruutta. Sellaisia henkilöitä juuri nyt tarvittaisiin.
Suomi on kiinni vahvasti läntisessä yhteistyössä. Keskusteluyhteyden pitäisi toimia kaikkienkin, mutta ainakin naapureiden kanssa. Presidentin ajatusten jakolinja ei voi olla viha-rakkaus. Vähiten odottaa häneltä kansan pelottelua sodalla tai linnoitustöillä .
Kampanjaporukat tekevät pyöreitä vuorokausia ja kannatuskyselyjen tuloksiin reagoidaan vaalipäivään asti. Varovaisen laimeaa on meno ollut. Muutakin tarvittaisiin, kun irrottelua rättivääpelistä tai Lotta Lungreenista.
Mikäli Kauppalehden asiantuntemukseen on uskominen- ja miksei uskottaisi – presidentiksi valitaan Alexander Stubb.
Kun kukaan ei yllä tammikuun vaalissa tarvittavaan enemmistöön , Stubbin vastaehdokkaaksi tulee helmikuussa Pekka Haavisto. Näin siis , jos on uskominen Kauppalehteen – ja miksei uskottaisi?
Perussuomalaisilla on ollut kesästä alkaen oma käsityksensä siitä kuka Stubbin kanssa kamppailee. Jussi Halla-ahon esiintymisestä näkyy, että hänelle riittää, kunhan oma väki pysyy uskollisena. Järkeily kulkee siten, että poliittisessa keskustassa pukumiehet Stubb, Haavisto ja Olli Rehn taklaavat toisensa ja Jutta Urpilainen sekä Li Andersson vievät ääniä Haavistolta.
Niin tai näin, jännitys jatkuu toiselle vaalikierrokselle.
Yhtä asiaa ei tarvitse jännittää. Vaalissa on monta presidentiksi valmista ehdokasta. Suomi tulee saamaan maaliskuussa presidentin, joka selviää kunniallisesti tehtävästään.
