Tikulla silmään !
Viime kevään eduskuntavaaleissa puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) toisti toistamistaan, että Suomen talous ajautuu katastrofiin. Velkaantuminen on pakko taittaa. Julkisia menoja on välttämätöntä leikata. Sosiologia tuntee menettelyn itseään toteuttavana ennustuksena .Meistä tulee, mitä uskomme. Tapahtuu, mitä ennustamme.
Petteri Orpon tilannekuva on kyllä oikea. Jotain pitää tehdä velkaantumiselle, joka on kasvanut sitten Paavo Lipposen(sd) hallitusten. Lääkkeistä voidaan olla eri mieltä. Petteri Orpon vanhasuomalainen hallitus rakensi velkaantumisen taittamisen kuuden miljardin euron menoleikkaukseen. Kevään kehysriihtä valmisteltaessa huomattiin, että kolme miljardia pitää vielä karsia. Leikkaukset luvattiin tehdä veroja korottamatta ja eläkkeisiin puuttumatta.
Hallitus läpäisi tämän riihen sujuvasti.
Vaikka lupauksista tingittiin, kesän rasismikohun kaltaista varjoa ei syntynyt. Sopeutukset edustavat kymmenystä tämän vuoden 88 miljardin euron budjetissa. Kokonaisvelka on 196 miljardia Siihen ja muihin menopaineisiin ei ole tehtyjä ratkaisuja suhteutettu. Kauhistellaan vaan yleisesti talouden tilaa. Vaalien alla vakuutettiin, etteivät kansalaiset ole syyllisiä vaan Sanna Marinin(sd) punavihreä hallitus. Vähälle huomiolle jäivät koronan aiheuttamat terveydenhoidon menot, yrityksille myönnetyt hätäavustukset, energia- ja sähkömarkkinahäiriöiden kompensointi ja sotilasmenojen kasvattaminen. Pelkästään Ukrainan sotamenoja on tuettu kahdella miljardilla. Näitä on aikanaan yhdessä vaadittu. Nyt pääministeri rauhoittelee, että leikkaukset riittävät ja ettei ole juurikaan mitään , mitä leikata. Orpo unohtaa tarkoituksella listaamattomien yhtiöiden osingot, osinkoa jakavien yritysten valtiontuet ja säätiöiden ja rahastojen verovapauden. Tässäkö tämä revohka oli?
VMn kansliapäällikkö Juha Majanen arvio helmikuussa ensi vuoden alijäämäksi 12.9 miljardia euroa .Julkisen talouden, johon kuuluvat myös kunnat, hyvinvointialueet ja sosiaalirahastot. Alijäämä on tänä vuonna 3,5 % BKT:stä. Ministeri Riitta Purran pelotteluna käyttämä EU:n taloussääntö paaluttaa rajaa kolmeen prosenttiin. Suomi on EU:n maiden keskikastissa , keskivelkaantunut ,vaikka käydystä keskustelusta saa toisen käsityksen.
Hallitus on luvannut, että 70 000 työllistä on syntymässä jo tehdyillä ratkaisulla. Sitä sopii toivoa. Lama tuntuu kuitenkin syventyvän. Ay-kenttä on perusteellisesti riitautettu. Rakennusala on kanveesissa. Työperäisestä maahanmuutosta puhutaan. Se ei ole kuitenkaan hallituksen prioriteetti. Hyvinvointialueet ovat käynnistysvaikeuksissa. Niiden pitäisi saada ratkoa säästönsä ja palveluverkkonsa rauhassa harkiten.
Tosi elämässä vaalilupaukset karisevat.
Yhtä lailla kun taloudesta, pitäisi huolta tuntea kansalaisten mielialasta. Alakulo, eristäytyminen ja hallitseva sotainen ilmapiiri ei kannusta yrittämään, eikä rohkaise kulutusta.
Elävä yhteiskunta tarvitsee vapaamielistä kansainvälisyyttä, työvoiman liikkuvuutta ja moninaisuuden arvostusta.
RAUNO SAARI
