Työehtosopimukset
mahdollistaa paikallisen sopiminen erinäisistä asioista. Kuitenkin vain noin
45% työantajaliittoihin kuuluvista yrityksistä käyttää tätä mahdollisuutta
hyväksi. Valtaosassa niistäkin yrityksistä joissa paikallisesti sovitaan,
tarkoittaa sopiminen käytännössä sitä, että työnantaja lyö sopimuksen
pääluottamusmiehen eteen ja vaatii häntä allekirjoittamaan sen. Pääluottamusmiehen
ehdottamat muutokset työnantaja torppaa lähes saman tien perehtymättä niihin
sen paremmin, ja kun vielä luottamusmies hieman hämillään sopimuksen
allekirjoittaa on paikallinen sanelusopimus valmis.
On
jokseenkin ironista, että vaikka alle puolet työnantajista käyttää paikallisen
sopimisen mahdollisuutta hyväkseen, he samanaikaisesti vaativat sen lisäämistä,
vedoten erilaisten yritysten erityistarpeisiin joita työehtosopimus ei heidän
mukaansa huomioi. EK vaatii paikallisia sopimista kirjattavaksi lakiin
työehtosopimusten sijaan. Sääntöjen kirjaaminen lakiin ei kuitenkaan huomioi erilaisten
yritysten tai eri alojen erityistarpeita lainkaan, vaan tekee sopimisen entistä
jäykemmäksi.
Jos todella
halutaan parantaa mahdollisuuksia sopia paikallisesti, on sopimusten
tulkintaoikeus siirrettävä työnantajilta työtekijöille. On myöskin
varmistettava että jokaiselta työpaikalta löytyy koulutettu luottamusmies.
Kuitenkin, kun ottaa huomioon kuinka paljon vaikeuksia joillekin työnantajille
tuottaa nykyistenkin sopimusten noudattaminen, on työehtosopimuksen pysyttävä
perälautana eikä minkään näköisiä kriisilausekkeita tule sinne lisätä.
Heikki
Lindgren, Naantali
Metallin
ammattiosasto 1:sen vpj.
Pääluottamusmies
