Yritän seurata presidenttivaalikamppailun haastatteluja ja arvioita – spekulaatioitakin. Mielenkiinnosta eli harrastuksesta alaan. En tietenkään ole ihan ulkopuolinen enkä mielipiteetön.
Yritän kuitenkin analysoida muutamia seikkoja ja erityisesti tapaa, joilla kampanjaa käydään:
Kahdelle viimeiselle presidenttitenttiin osallistuneella oli keskeinen itsensä nostamisen keino moittia mennyttä politiikka ummehtuneeksi tai sinisilmäiseksi. Tämä aloitettiin TE:n haastattelussa, jonka kuvituksesta oheinen kaappaus ja tarkoitus on ollut todistaa, että tällaisia ovat menneet vallanpitäjät ja heidän seuraajansa – siis muut ehdokkaat.
Olen vasta lukenut Risto Uimosen kirjan : Sauli Niinistö, suomalaisten presidentti. perustuu laajaan arkistotyöhön ja kelpaa käsikirjastoon siitäkin huolimatta, että journalisti Risto Uimonen on omaksunut tosin hienostuneemmin Kekkosen hovikirjailijan Juhani Suomen elkeitä; nähdä lähes kaikki presidentin toimet viisaana johdatuksena Nato-jäsenyyteen.
Otan tähän yhdenkuvan sivuilta:
Tämä on vaan esimerkki siitä, Niinistö oli sinisilmäinen ja harjoitti hyvin pitkään sodan jälkeisen Suomen politiikkaa, jossa pyrittiin hyötymään liittoutumattoman maan asemasta ja varomaan Venäjän loukkaamista
Presidenttitenteissä niin Halla-aho kuin Aaltola eivät sano pahaa sanaa päinvastoin kehuvat Sauli Niinistöä. Molemmat tuntevat Suomen ulkopolitiikan sisällön ja tietävät, että sitä johtaa tasavallan presidentti …. pitkätauko yhdessä valtioneuvoston kanssa.
