Mikko Rönnholm

Ylioppilaille; onnea, oikeutta ja toivoa

Meidän männyt 20210514

Tänään on jännittävä ja tärkeä päivä. Tulokset on tietenkin tehty aikaisemmin, mutta tänään ne saavat sinetin.

Matematiikka ja luonnontieteiden  arvostuksen arvostelu oli taas aamun puheenaiheena.

Todistuksilla ja pitkällä matikalla on liikaan painoa tuntui olevan suuntauksena.
Tästä ja siitä johtuen, että toukokuussa kukan päivänä 56 vuotta sitten istutimme silloiset abiturientit  mäntyjä Luikkionvuoren kupeeseen. Siellä käydessäni muistelin menneitä:
Naantalin Yhteiskoulussa oltiin 1960-luvun alussa  lukiossa kehitetty yleislinjan rinnalle kieli- ja matematiikkalinjat. Kielilinjalla ei ollut yhtään tuntia matematiikkaa eikä fysiikkaa. Matikkalinjalla oli vain lyhyen lyhyt toinen vieraskieli eli englanti.
Yleinen uskomus oli, että kielilinja oli kehitetty rehtorin tyttären tarpeisiin. Siinä sivussa sitten saatiin pitkän matematiikan linja, joka oli silloisessa ajassa harvinaisuus.
Sen seurauksena aika moni meidän  luokan pojista löysi tiensä luonnontieteiden ja tekniikan pariin, joten jo silloin ohjausvaikutusta valinnoilla oli.

Yleissivistys ei ole pahasta eikä pidä olla kovin tiukka asenteiltaan.

Hyvä olisi ymmärtää matematiikka, osata kieli ja tuntea yhteiskuntaa. Näyttää vaan olevan niin, että näissäkin linjauksissa on heilurin ominaisuuksia.
Kun tänään taas kerran äänestetään Suomen EU-linjasta, niin mieleen tulee liittymisen ajan 1995 vuoden  julkiset keskustelut: Kieliä, kieliä, kieliä painotettiin. Tuolloin yritin vienosti muistuttaa, ettei saa unohtaa matematiikka ja luonnontieteitä. Nyt taas taitaa olla niin, että kielivalikoima yksipuolistuu ehkä liikaakin. Historiasta ja yhteiskunnasta  kouluissa puhutaan liian vähän, taito- ja taideaine unohtuvat. Eli jonkun nostaminen väistämättä painaa toisia.

Ja sitten suoravalinta vastaan pääsykokeet. Sellaiset pitkän kuukauden tai pidemmät karsintakurssit lääkikseen ja teknilliseen korkeakouluun olivat liian ”kehittyneitä” testejä. Todistusvalinnassa on taas omat ongelmansa eli jotenkin pitäisi yrittää löytää malleja, joissa olisi kohtuullisia mahdollisuuksia kaikilla  ja vaihtoehtoisia reittejä, jos yksi ovi ei aukene.

”Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan”… Tärkeintä on, että kohtelu on oikeudenmukaista – yhdenvertaista ja että sosiaalista kiertoa ei tyrehdytetä. Ja että korjataan, muttei muuteta koko ajan.

Elämän kevättä uusille ylioppilaille

Ps. Pohdiskelin aihetta henkilökohtiaselta kannalta tällä palstalla viime viikolla:

 

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

1 Vastaus artikkeliin

  1. Nyt kun ilmoitit nuo 17 honkaa Luikkionvuoren piilopaikasta, vaarana on että kohta on
    ’loft-house’ asuntoja nousemassa ja koteja tarjolla Naantaliin ryntääville porvareille.
    Pähkinäpuut siitä jo aikanaan kaadettiin, kun ei tunnettu lajiketta.
    Tuohon puuston paikalle voisi oivallisesti rakentaa myos fine-dine paikan
    ”Seventeen Pines”ravintolan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa