Lauantai-aamun kuolinilmoitus kertoi Tarmo Varhon s. 1933 poismenosta.
Tarmo oli vanhan kaupungin kasvatteja asui muistaakseni Naantalin Säästöpankin Mattila-nimisessä talossa.. Olin itse aloittanut kansakoulussa vuonna 1953 siis samana vuonna, kun Tarmo Varho oli yhteiskoulun kahdeksasluokkalainen. Isoja poikia – miehiä katsottiin ylöspäin.
Tarmo Varho on mielikuvieni ensimmäinen tuttu ylioppilas. Äitini ylisti hänen musikaalisuuttaan ja itse muistan hänet ensimmäisenä vesper-soittajana.
Tarmo Varho oli ystävällinen meitä naperoita kohtaan ja siksi ihailumme häntä kohtaan kasvoi. Tietenkin tiesimme ompeluseurapuheista Kirstin ja Tarmon kauniista rakkaustarinasta.
13 vuoden ikäerosta huolimatta pidin häntä melkein kaverina. Ja niinpä Naantalin myöhempien kesien ja musiikkijuhlien aikana erityisesti oli ilo tavata ystävällinen ja hyväntuulinen Tarmo vaimoineen kirkon käytävillä.
Haikein mielin ajattelen, että ensi kesänä ei Tarmoa enää tapaa. Tarmo Varhon kaltaiset esimerkit ovat olleet pienen Naantalin vahvuuksia, joista me täällä kasvaneet olemme saaneet eväitä elämään. Kiitollisuudella muistamme Tarmoa.
