Huolimatta Putinin käynnistämästä verilöylystä on kuitenkin tapahtunut juuri päinvastoin kuin Putin halusi: Vastassa on yhtenäisempi ja päättäväisempi länsimainen yhteisö, jossa esimerkiksi enemmistö ruotsalaisista ja ja suomalaisista ensimmäistä kertaa kannattaa Natoon liittymistä. Tämä ei ole juurikaan välitöntä lohtua niille, jotka jäävät yksin geopolitiikan ristituleen. Mutta se jättää Venäjän johtajan yhä enemmän erilliseksi, ja tukipohja saattaa vielä alkaa lisä murentua. FT toimituskunta 5.3.2022.
Tämä analyysi kertoo, että olemme mukana konfliktissa, vaikka välitöntä uhkaa ei olekaan.
Joudumme tällä hetkellä miettimään miten parhaiten turvallisuudestamme huolehdimme.
Ensimmäinen lähtökohta on suomalaisten asenne. Ja hän lainaan Simon Schaman FT artikkelia, johon oheinen kuvakaappaus liittyy.
Sen sijaan, että Kreml olisi tarjonnut valheita, se olisi voinut paremmin käskeä varusmiehet ja itsensä lukemaan Sotaa ja rauhaa. Borodinon aattona prinssi Andrei Bolkonsky sanoo, että sota ei ole shakkia; ”Menestys ei koskaan riipu. . . sijainnista, varusteista tai jopa numeroista, ja vähiten sijainnista”. ”Mihin sitten?” joku kysyy. ”Tunteesta, joka on minussa ja hänessä. . . ja jokaisessa sotilaassa.” Leo Tolstoi, joka oli nähnyt sodan läheltä, oli oikeassa. Siksi Venäjän valloitus Ukrainassa on lopulta myös Putinin järjetön tappio.
Suuren osapuolen pelolla ja kauhulla alistaminen ei toimi silloin kun vastassa on pienemmän moraalinen oikeus.
Siitä on kysymys Ukrainassa ja siitä on ollut jaon kysymys Suomessa.
Lisäkirjoitus:
Lainaan alla kirjoitusta, Francis Fukuyaman kirjoitusta. Hän on kirjoittanut Historian loppu kirjan ja on tällä hetkellä Stanfordin demokratiaa, kehitystä ja oikeusvaltioperiaatetta käsittelevän keskuksen vanhempi tutkija ja tulevan ”Liberalism and Its Contents” (Profile Books) -kirjan kirjoittaja.
Liberalismin vaivat eivät lopu vaikka Putin häviäisi. Kiina odottaa siivillä, samoin kuin Iran, Venezuela, Kuuba ja länsimaiden populistit.
Mutta maailma on oppinut, mikä on liberaalin maailmanjärjestyksen arvo ja että se ei selviä, elleivät ihmiset kamppaile sen puolesta ja osoita toisilleen keskinäistä tukea.
Ukrainalaiset ovat enemmän kuin kukaan muu kansa osoittanut, mitä todellinen rohkeus on ja että vuoden 1989 henki elää heidän maailmankolkassaan. Meille muille se on nukkunut ja herätetään uudelleen.
