Martin Wolf osoittaa selkeästi FT:n kolumnissaan aikamme suuren ongelman syyn: Politiikan epäonnistumisen.
Ihmiskunta on loistava innovaatioissa ja surkea globaaleissa poliittisissa haasteissa. Tämä ei ole yllättävää. Innovaatio reagoi kannustimiin yksilöllisellä ja kansallisella tasolla; globaalit poliittiset haasteet aiheuttavat väistämättä valtavia epäonnistumisia yhteistyössä. Jälkimmäiset pahenevat, jos vaaran välttämisen kustannukset ovat välittömiä ja laajalle levinneitä ja sen hyödyt näkyvät vasta kaukaisessa tulevaisuudessa. Lyhyesti sanottuna meillä on sekä globaalien yhteisten resurssien tragedia että se, mitä silloinen Englannin pankin pääjohtaja Mark Carney vuonna 2015 kutsui horisontin tragediaksi . Yhdessä nämä ovat valtavia esteitä tehokkaalle toiminnalle. Kolumnin alku
Ja välissä paljon asiaa valaisevaa kuvaa, joista otan tähän vain kaksi:
Vasemmanpuoleinen näyttää, että keinoja on ja oikean puoleinen näyttää, että niitä ei ole käytetty riittävästi
Kaikki mitkä jätettään tekemättä maksaa aina enemmän ja enemmän ja se aiheuttaa suuri menetyksiä; erityisesti kärsivät ovat ennestään jo huonoimmassa asemassa olevat kaikilla tasoilla.
Ja lopuksi Wolfin terävät:
Motona on oltava ”älyn pessimismi ja tahdon optimismi”. Pessimisti voi sanoa, että edistyksestä huolimatta emme varmasti pysty tekemään tarpeeksi ja tarpeeksi nopeasti hallitaksemme näin poliittisesti latautunutta, globaalia kollektiivisen toiminnan ongelmaa. Tällainen pessimisti on valitettavasti lähes varmasti oikeassa. Mutta optimistin tulisi vastata, että olemme jo saavuttaneet huomattavaa teknistä edistystä ja lisää on tulossa.
Itse asiassa alaspäin suuntautuvan kehityksen riskit ovat niin suuria, että vain hölmö tai lurjus – ja kyllä, meidän on myönnettävä, että molempia on aivan liikaa – istuisi toimettomana. Edistystä on nopeutettava. Tämä on testi, joka Antalyassa järjestettävän COP-huippukokouksen, johon osallistuu niin monia maita, on kohdattava. martin.wolf@ft.com
















