Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Vanhuus ongelma ja mahdollisuus hoivaa tai businessta

Ikääntyminen on saavutus ei ongelma

Van­ho­ja ih­mi­siä on maail­mas­sa nyt yli 800 mil­joo­naa ja kym­me­nen
vuo­den ku­lut­tua mil­jar­di. Yli 60-vuo­tiai­ta on jo enem­män kuin al­le vii­si­vuo­tiai­ta.
Van­he­ne­mi­nen ei ole taak­ka vaan saa­vu­tus, ko­ros­taa per­jan­tai­na jul­kais­tu
kan­sain­vä­li­nen ra­port­ti, jos­sa on mu­ka­na usei­ta YK-jär­jes­tö­jä. YK
mää­rit­te­lee van­hoik­si 60 vuot­ta täyt­tä­neet.
Naantalissa tilanne on jo mennyt sinne , mihin muut ovat tulossa.
Tilastokeskuksen väestöennusteen päivitys julkistettiin 28.9.2012. Alla
olevassa taulukossa on vertailua edelliseen, vuonna 2009, julkaistuun
päivitykseen.

Naantali

Vuodet

0 – 6 v.

7 – 14
v.

65 v
täyttäneet

75 v
täyttäneet

Koko
väestö

 

2009

2012

2009

2012

2009

2012

2009

2012

2009

2012

2013

 

1389

 

1739

 

3984

 

1585

 

19108

2014

1517

1375

1701

1731

3995

4181

1584

1663

19365

19221

2015

1512

1347

1721

1744

4168

4340

1627

1712

19510

19332

2016

1515

1341

1743

1749

4344

4589

1726

1821

19656

19448

2017

1518

1332

1763

1756

4521

4794

1773

1874

19803

19567

2020

1524

1313

1810

1738

5020

5382

2078

2215

20244

19933

2025

1519

1281

1835

1685

5727

6224

2859

3103

20933

20589

2030

1489

1253

1839

1658

6345

6949

3482

3827

21473

20995

2035

1467

1230

1816

1627

6802

7474

3922

4321

21864

21319

Elin­iän pi­te­ne­mi­nen on ih­mis­kun­nan suu­rin voit­to, jo­hon tar­vit­tiin
pa­rem­paa ra­vit­se­mus­ta, kou­lu­tus­ta, ta­lout­ta se­kä hy­gie­niaa, lää­ke­tie­det­tä
ja ter­vey­den­huol­toa. Sik­si edes­sä ei ole on­gel­mia vaan haas­tei­ta, ko­ros­ti­vat
ra­por­tin laa­ti­neen Help Agen joh­ta­ja Syl­via
Bea­les
ja so­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri Pau­la Ri­sik­ko (kok).

”I­kään­ty­mi­nen on seu­raa­vien vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na yh­tä
suu­ri ky­sy­mys kuin ym­pä­ris­töa­siat”, Ri­sik­ko sa­noi.”Se vai­kut­taa
kaik­keen. Ikään­ty­mi­nen on ym­mär­ret­tä­vä laa­jem­min, ja on ky­syt­tä­vä
ih­mis­ten tar­pei­ta ja toi­vei­ta.”

”Van­hat ovat yh­teis­kun­nan jä­se­niä, ja hei­dän pa­nok­sen­sa on
hyö­dyn­net­tä­vä. He an­ta­vat usein enem­män kuin saa­vat, kos­ka mak­sa­vat
ve­roa ja hoi­ta­vat omai­sia ja las­ten­lap­sia”, Bea­les huo­maut­ti.”Maail­ma
oli­si köy­h em­pi il­man hei­tä.”

Ra­port­tiin haas­ta­tel­tiin 1 300 iä­käs­tä mies­tä ja nais­ta
36 maas­ta. Heil­lä on sa­mo­ja toi­vei­ta:

1)     
Van­ho­jen on voi­ta­va osal­lis­tua yh­teis­kun­taan ja saa­ta­va
etuu­ten­sa.

2)     
Van­ho­jen oi­keus pe­rus­pal­ve­lui­hin ja eläk­kei­siin on tur­vat­ta­va.

3)     
Van­ho­jen syr­ji­mi­nen työ­mark­ki­noil­la on pois­tet­ta­va.

4)     
Van­he­ne­mi­nen on otet­ta­va huo­mioon kai­kes­sa suun­nit­te­lus­sa.

5)     
Van­he­ne­vil­le on tar­jot­ta­va kou­lu­tus­ta.

6)     
I­kään pe­rus­tu­va syr­jin­tä ja kal­toin koh­te­lu on kiel­let­tä­vä
lain­sää­dän­nös­sä.

7)     
Bus­sin­kul­jet­ta­jia on kou­lu­tet­ta­va ot­ta­maan van­ho­jen
tar­peet huo­mioon. Van­hoil­le myös il­mai­nen kul­je­tus

Palkansaajien Tutkimuslaitoksen Talous &Yhteiskunta lehden artikkeli


Tätä kysymystä pohtivat Tampereen
yliopiston sosiaalipolitiikan professorit Anneli Anttonenja (emeritus) Jorma
Sipilä artikkelissaan,joka on julkaistu Palkansaajien tutkimuslaitoksen

Talous&Yhteiskunta-lehden
tuoreimmassa numerossa 3/2012.

 
Julkisen vanhustenhuollon poliittinen
puolustuskyky on heikko. Kentällä ei ole työmarkkinajärjestöjen

kaltaisia vahvoja etujärjestöjä, eikä
siellä myöskään vilise vaikutusvaltaisia ammattilaisia. Hoidettavat ja hoitajat
ovat useimmiten vanhoja naisia, joita politiikan tekijöiden ei tarvitse
kuunnella.


Yritykset ovat löytäneet
houkuttelevat markkinat julkisen sektorin aiemmin itse tuottamista

sosiaalisista hyödykkeistä. Huikeat
ansaintamahdollisuudet houkuttelevat, ja julkisia hankintoja

koskevat säädökset helpottavat
muutosta.Muutoshalua on vahvistettu laajamittaisella
mielipiteiden muokkauksella.


Yrityksillä ei ole pääsyä
laajamittaiseen hyvinvointipalvelujen tuottamiseen muuten kuin julkisen sektorin
järjestämän rahoituksen kautta. Valtion ja kuntien on kerättävä rahat
sosiaalisiin hyödykkeisiin ennen kuin yritysten kannattaa niitä tuottaa. Mutta
myös kunnilla on taloudellisia ja poliittisia intressejä julkisten palvelujen markkinoistamiseen.
Se auttaa leikkaamaan palveluja kustannuksia ja vaikka se lähes aina johtaa
palvelutason alenemiseen, kaikki kritiikki
ei kohdistu politiikan tekijöihin.


Aluksi pienet, kokeneiden
professionaalien vetämät yritykset menestyivät tarjouskilpailuissa

ja raivasivat tietä markkinavetoisen
palvelutuotannon hyväksymiselle. Nuo yritykset ovat kuitenkin väistymässä
tullessaan suurten ketjujen ostamiksi ja hävitessään niille
tarjouskilpailuissa.

Kansainvälisten sijoittajien
erityinen osaaminen keskittyykin tarjouskilpailujen voittamiseen. Markkinoistumisella
on rajansa ja vaihtoehtonsa. Ylilyönneistä on noussut voimakasta kritiikkiä. Kansalaiset
arvostavat yksityistä yritystoimintaa mutta eivät verovarojen kasautumista

sijoittajille veroparatiiseihin.
Suurien voittojen kasaaminen välttämättömyyksistä säästämällä  on osoitus ohjauksen epäonnistumisesta.



Hoivassa tärkeintä ovat pysyvät ja henkilökohtaiset suhteet, joita ei voi
korvata juristeilla,

ekonomeilla, lomakkeilla eikä
tietotekniikalla. Hoivan onnistunut tuottaminen edellyttää henkilökohtaista luottamussuhdetta,
ja sellaisena se sopii hyvin pienyrityksille, osuuskunnille ja

järjestöille.

Pääasia on pitää viranomaistehtävinä
asiakkaiden pääsy julkisesti rahoitettujen palvelujen

piiriin, heidän tarpeidensa määritys,
palvelujen kohdentaminen ja tuloksen valvonta. Tämä on erityisen tärkeää
ihmisille, joiden toimintakyky on vähäinen.


Tähän lisään oman kommenttina sen, että kehityksessä on julkisen sektorin ristiriitaisuus, joka johtuu niin ideologisesta kuin käytännöllisistäkin seikoista. Sitra on hääräillyt näillä aloilla Suomen Pankin alaisuudessa kehittääkseen vientituotteita ja päätyen kuitenkin rahastukseen. Toiseksi lääkäreiden asema on järjestelyissä merkittävä. Lääkäreiden keskuudessa lienee ainakin kahta laatua olevia tai niiden sekoituksia. Ideologisia oikeistolaisia tai kutsumuslääkäreitä. Oma ammattikunnan edunvalvonta puoltaa yksityistämistä, mutta toisaalta lääkärin etiikka edellyttäisi kaikista  sairaista huolehtimista ja se ei taas onnistu ilman julkista panostusta.
Päättäjien suuri vaikeus on löytää tähän keinoja ja voisi ajatella, että kolmas sektori on yksi vaihtoehto. Mutta ennen muuta tarvitaan luottamushenkilöitä, jotka jaksavat ja osaavat hoitaa tehtävänsä: Tehdä päätöksiä.
mr


Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi