Emmanuel Macron on sellainen luokan paras poika, jota pidetään ylimielisenä eikä kansanomaisena. Ja siitä kansa ei tykkää, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin hyväksyy
Mutta Macronin EU politiikka ja yhteistyölinja yleisemminkin on maailman, Euroopan ja Suomen kannalta hyvä asia – näissä olosuhteissa välttämätön edellytys tulevaisuuden toivolle.
Presidentti voisi kotimaassaan yrittää liennytystä – eihän se tunnetusti tuhannen juuston Ranskassa ole helppo juttu eikä Le Penin katteettomia lupauksi pysty eikä pidäkään tukea. Sen sijaan pitää jaksaa perustella ja ehkä jossain vaiheessa näyttää myös, että presidentti ei ole vain rikkaiden kaveri.
Toivottavasti voitto myös heijastuu Italiaan, jossa äärioikeisto vaara ei ole ohi ja niinpä Italian pääministeri Mario Draghi kutsui Macronin voittoa ”upeaksi uutiseksi koko Euroopalle”, kun taas Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki kirjoitti Twitterissä: ”Euroopan tulevaisuus on meidän käsissämme. Onnittelen Emmanuel Macronia.”
Suomessa ollaan siis tyytyväisiä; Natoon liittyminen on taas askelta lähempänä ja EU:llekin on välttämätöntä, että Ranska on kehittäjä, kuten se on ollut alussa ja monissa myöhäisemmissäkin vaiheissa. Mutta toisaalta vaarana on, että kun kokoajan kerrotaan, että Le Penin parantaneen tulostaan viime kerrasta, niin se saa populistit innostumaan. Menestystä näyttää saavan ostovoiman laskua kritisoivasta politiikasta ja epärealistisista lupauksista. Näillä tempuilla Suomessakin ollaan liikkeellä.
Rauhoittava vaalitulos ei saa johtaa laiskuuteen, hereillä pitää olla, eikä saa olla ylimielinen.
